Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6. joulukuuta, ja senaatin puheenjohtajan P. E. Svinhufvudin vetämä porvarillinen suomalaisvaltuuskunta matkusti Pietariin tapaamaan Leniniä. Tapaaminen järjestyi kansankomissaarien neuvoston päämajassa Smolnan palatsissa. Siellä Svinhufvud sai kouraansa kansankomissaarien allekirjoittaman asiakirjan Suomen tunnustamisesta.
Professori Tuomo Polvinen tulkitsi jo 1960-luvun lopussa, että Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli bolshevikkijohtajien poliittista peliä. Venäjä oli kaaoksessa ja ensimmäisen maailmansodan tappioiden heikentämä. Alkamassa oli verinen sisällissota bolshevikkien ja valkoisten välillä.
”Suomen itsenäisyyden tunnustaminen ei ollut itsetarkoitus, vaan ensisijaisesti välikappale sosialistisen vallankumouksen toteuttamisen helpottamiseksi maassa, kirjoitti Polvinen vuonna 1967.
”(Lenin) oli vakuuttunut, että jos yhteiskunnallinen vallankumous saataisiin aikaan Suomessa, uusi hallitus palaisi takaisin Venäjän yhteyteen muodostaen federaation sen kanssa.”
Polvisen historiantulkinta herätti kohua juhlavuonna – Suomen itsenäistymisestä oli silloin kulunut tasan 50 vuotta. Uudempi tutkimus ei kuitenkaan ole kumonnut Polvisen ydinpäätelmää.
Leninin toivoma ja bolshevikkien tukema vallankumoushanke Suomessa katkesi keväällä 1918, kun punaiset hävisivät sisällissodan.
Suomi säilytti itsenäisyytensä myös viime sodissa, vaikka Leninin seuraaja Stalin yritti sitä ottaa väkivalloin pois.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 15.10.2023 julkaistussa Jouko Juonalan kirjoittamassa artikkelissa Näin syntyi myytti, jonka mukaan Suomen itsenäisyys oli suopean Leninin ”lahja”.]
Artikkelissa sivuutettiin täysin se tosiasia, ettei Leninillä ollut mitään sanomista Suomen itsenäisyyteen:
VastaaPoistaSe oli osa Saksan itärintaman suurstrategiaa jo vuodesta 1915, kun ensimmäiset jääkärit otettiin koulutukseen tavoitteena muodostaa tulevan Saksan vasallivaltion, Suomen kuningaskunnan puolustusvoimien Saksalle uskollinen päällystö.
Ei Leninillä myöskään ollut tuossa vaiheessa mitään tulevaisuudensuunnitelmia bolsevismin voiton jälkeisestä saneluvallastaan:
joulukuussa 1917 Saksa saneli ja polsut vikisivät, neljä kuukautta myöhemmin Saksa saneli vielä kovemmin ja Leninin huligaaneineen oli pakko alistua kaikkeen.
Ja länsivallat vaativat, että Suomi pyytää Venäjältä tunnustuksen itsenäisyydelleen. Onneksi ei sentään saatu kuningasta.
PoistaOlisiko se kuningaskaan niin huono juttu nyt, kun katsotaan millainen viikari on todennäköisesti seuraava Suomen tasavallan presidentti?
PoistaJos meillä olisi pysynyt alkua pitemmälle kuningas, meistä olisi tullut samalla Saksan eräänlainen alusmaa.
PoistaOlisiko sekään niin huono juttu?
PoistaSilloinhan Saksa olisi voittanut maailmansodan;
eihän Suomen kuningaskunnasta mitään Weimarin tasavallan alusmaata olisi voinut tulla.
Toiselta maailmansodalta olisi voitu välttyä tai ainakin se olisi ollut kovin erilainen;
täällä ei oltaisi jouduttu kokemaan Talvisotaa eikä Jatkosotaa.
Ennen kaikkea itänaapurista olisi juurittu Leninin huligaanit juuria myöten huuthemmettiin maailmaa pilaamasta.
Ja täällä alettu puhua saksaa.
Poista