Kun länsimaiset vasemmistointellektuellit tajusivat, että työväenluokka saattaa olla liian konservatiivista toteuttamaan maailmanvallankumousta, he alkoivat etsiä muita ”sorrettuja luokkia”. Itse asiassa nämä kehityskulut alkoivat kauan sitten, jo 1800-luvulla. Joka tapauksessa länsimaisten intellektuellien vasemmistosympatiat kävivät vaikeiksi puolustaa Stalinin rikosten tultua yleiseen tietoon. Stalinismin menetettyä ymmärrettävästi ja väistämättä maineensa, vasemmiston proletaarinen äänestäjäkunta alkoi myös supistua huomattavasti. Niinpä vasemmistolaisten oli äkkiä käännyttävä vaihtoehtoisten ”sorrettujen” puoleen löytääkseen työkalun radikaaleille yhteiskunnallisille muutoksille. Esimerkiksi 1960-luvulla vasemmisto samaistui mustien radikaalien liikkeisiin USA:ssa ja talonpoikaisiin sisseihin Keski-Amerikasta Etelä-Kiinan merelle. Vanhaa marxilaista suunnitelmaa yhteiskunnan uudistamisesta tuhoamalla vanhat arvot ovat suuresti laajentaneet ne, jotka kutsuvat itseään liberaaleiksi. Nämä ihmiset saattavat olla taloudellisesti vasemmalla tai oikealla, mutta erityisesti he keskittyvät – etsiessään sorrettuja luokkia, jotka nykyään löytyvät erilaisten vähemmistöjen (tai keinotekoisesti luotujen alakulttuurien) parista – etnisiin, seksuaalisiin, sukupuolisiin tai jopa ruokavalioon liittyviin seikkoihin (veganismi). Tällä liberalismilla ei ole paljonkaan tekemistä samannimisen, yksilönvapautta kunnioittaneen poliittisen ideologian kanssa. Edistyksen, muodikkuuden ja ”2000-luvun” varjolla he haluavat vapauttaa meidät – jopa nekin meistä, jotka eivät halua ”vapautua” – kaikesta, joka on muodostanut ihmisten elämän sisällön vuosisatojen ajan: identiteetistä, isänmaasta, perheestä, kehittyneestä kulttuurista, kauneudesta ja hengellisyydestä. Kun yksilö on lopulta kokonaan ”vapautunut”, hän saa korkeimman palkinnon: hänet korotetaan ”suvaitsevaisten” luokkaan. Selvyyden vuoksi kutsun tätä suuntausta tästä lähin ääriliberalismiksi.
[Dace Kalniņa, latvialainen kansallismielinen aktiivi, Sarastus-verkkolehdessä 18.9.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Vasemmisto ja oikeisto Kremlin geopolitiikan välineinä. Kirjoitus on alun perin julkaistu The New Nationalism -verkkojulkaisussa 10.9.2018.]
[I PS. Tästä ääriliberalismista olen julkaissut toisessa blogissani pitkän tekstin. Olen itse nimittänyt itse aatetta monikulturismiksi, mutta 'ääriliberalismikin' on hyvä termi.]
[II PS. Aidosta ja alkuperäisestä liberalismista olen julkaissut toisessa blogissani myöskin tekstin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti