Opinnoissaan menestynyt Khama siirtyi aluksi Etelä-Afrikkaan ja toisen
maailmansodan päätyttyä Iso-Britanniaan valmistuakseen lakimieheksi. Hän
meni naimisiin aidon britin, Ruth Williamsin, kanssa. Avioliitto
herätti vastustusta molempien kotimaissa rasistisista syistä. Ruth sai
kuitenkin heimon vanhimmat vakuutettua ja hyväksynnän.
Brittiviranomaisten kanssa oli vaikeampaa, lähinnä siksi että he eivät
Etelä-Afrikan apartheid-politiikan takia voineet sallia Khamaa
siirtomaansa korkeimpaan johtoon. Maan itsenäistyttyä tämä este poistui
ja Khamasta tuli presidentti maahan, joka oli yksi maailman köyhimpiä.
Mutta ei pitkään. Botswanan talous oli maailman nopeimmin kasvava Khaman
hallituskaudella. Tähän oli muutama hyvä syy: maassa oli vähän
asukkaita eli afrikkalaistasoisesta väestönkasvusta huolimatta
liikakansoitus ei - vielä - ollut ongelma, maasta löytyi timantteja ja
Khama ei mennyt sotkemaan maan asioita sosialismilla.
Vallasta Seretse Khama ei kylläkään malttanut luopua sairastumisestaan
huolimatta, vaan kuoli presidenttinä. Politiikka periytyy: poika Ian Khama
oli Botswanan presidentti 2008-2018 ja luopui vallasta rauhanomaisesti.
Botswanaa pidetään yleisesti Afrikan mallimaana useimmissa asioissa,
mikä on tietysti hienoa vaikkakaan ei vielä kovin paljon.
[Näin oli lausuttu Jaskan pauhantaa -blogissa 16.5.2018 julkaistussa merkinnässä Heimostaan huononneet, jossa esitellään onnistuneita suuria mustan Afrikan johtajia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti