Heikompi kyky reiluuteen yksilöiden välisissä suhteissa on myös linjassa naisten hypergamian kanssa. Naisille on näet luontaista pyrkiä häikäilemättömästi löytämään kumppanikseen vaikutusvaltaisia ja kyvykkäitä miehiä. Tässä mielessä Ernest Hemingwayn hieno novelli ”Francis Macomberin lyhyt ja onnellinen elämä” (1936), jonka nimeksi sopisi myös ”Mitä naiset todella haluavat” on erittäin kuvaava. Kuten hänen vitsikäs nimensä antaa ymmärtää, Francis Macomber on useimpien länsimaisten nykymiesten tavoin heikko, helposti manipuloitavissa ja voimakastahtoisemman vaimon, Margaretin, hallitsema. Afrikan-matkalla pariskunta lähtee safarille oppaanaan todellinen alfauros, metsästäjä jonka rohkeus leijonia ja muita petoja kohdatessa on nöyryyttävää aralle Francisille, joka joutuu paniikkiin haavoitetun leijonan hyökätessä häntä kohti. Hypergamian periaatteiden mukaan toimiva Margaret hullaantuu ja lopulta makaa sankarillisen Robert Wilsonin kanssa, jonka maskuliinisen ylivertaisuuden hän on jo aiemmin palkinnut suudelmalla.
Tämän jälkeen Francisin asiat ovat vielä huonommin, hän tuntee itsensä petetyksi ja kyvyttömäksi. Hiljalleen hän kuitenkin voittaa heikkoutensa metsästäessään Wilsonin kanssa, ja tuntiessaan viimeinkin itsensä mieheksi hän päättää jättää Margaretin. Häijyn ovela Margaret päättää, että Francisin on kuoltava ”vahingossa”. Näin tapahtuukin, kun vaimo ampuu hänet. Vaikkei metsästäjä Wilson olekaan osallinen tekoon, hän teeskentelee kyynisesti uskovansa vaimon väitteet onnettomuudesta. Asia ei vaivaa häntä, koska tapahtumien brutaali käänne on hänen mielestään maailman luonnollisen järjestyksen mukainen.
Novellin loistokkaan ironinen nimi viittaa lyhyeen hetkeen, jolloin Francis on tosimies (saavutettuaan viimein itsehallinnan ja kieltäydyttyään elämästä Margaretin tossun alla) – siis hetkeen juuri ennen kuin hänen vaimonsa ampuu hänet, koska on päättänyt rangaista miestä hänen löytämästään vapaudesta. Jos hän vain olisi Robert Wilsonin tavoin ollut tosimies alusta saakka eikä vaimonsa syvästi halveksima hölmö, Francis olisi pärjännyt paremmin – kenties tämä on synkän tarinan opetus.
Juuri Eroksen alueella saatamme joka tapauksessa nähdä totuuden kirkkaasti: ”tasa-arvo” on viimeinen asia jota naiset haluavat.
[Christopher De Groot Sarastus-verkkolehdessä 25.5.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Lisää huonoja uutisia feministeille. Jonka on kääntänyt suomeksi kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti