Toisinaan kritisoidaan myös sitä, että kehitysapu, erityisesti ruoka-apu, voi tuhota paikallista taloutta ja tehdä maasta apuriippuvaisen. Annetaan kaloja sen sijaan että opetettaisiin kalastamaan. Ja kieltämättä rikkaiden länsimaiden toiminta onkin jossain määrin kaksinaamaista. Samaan aikaan kun maat hankkivat itselleen hyvää omaatuntoa lähettämällä kehitysapua, ne kuitenkin tulleilla ja oman tuotantonsa tuilla blokkaavat markkinoiltaan muun muassa kehitysmaiden maataloustuotteet, joiden tuotannossa nämä voisivat olla kilpailukykyisiä. Samalla tuen antajat kieltävät kehitysmaita suojaamasta omaa teollisuuttaan tulleilla.
Matti Kääriäinen toteaakin lakonisesti, että äärimmäinen köyhyys on häviämässä lähinnä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu.
[Näin oli lausuttu Päivän byrokraatti -sivustolla 9.11.2018 julkaistussa merkinnässä Mikrolainat, markkinataloudellinen tapa auttaa kehitysmaiden ihmisiä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti