Osinkokikkailun kehittyneemmässä versiossa osakkeen todellinen omistajuus hämärretään erilaisilla johdannaiskaupoilla. Tämä antaa mahdollisuuden hakea osingolle määrätystä ja maksetusta lähdeverosta yhtä ja samaa veronpalautusta useamman hakijan voimin.
Nyt paljastuneessa osingonpesussa palautuksia on haettu jopa silloin, kun veroa ei ole maksettu edes yhteen kertaan. Päättömältä kuulostava poppakonsti on ollut mahdollinen joidenkin maiden lainsäädännössä ja osinkokäytännöissä olleiden aukkojen takia.
Hanno Berger kommentoi Correctivelle, että hänen mielestään aggressiivinenkin osingonpesu on ollut laillista.
Ennen oman yrityksen perustamista Berger työskenteli johtajana Frankfurtin verovirastossa. Pankkimaailmassa kerrotaan tarinaa, jonka mukaan pankit väsyivät kamppailemaan Bergeriä vastaan ja palkkasivat tämän omalle puolelleen.
Tanskan verohallinto jätti kesäkuussa Yhdysvalloissa rikosilmoituksen osingonpesusta. Verottaja oli maksanut vuosia osingoista lähdeverojen palautuksia yhdysvaltalaisille sijoittajille, vaikka kyseisiä veroja ei koskaan ollut maksettu.
Aggressiivista osinkokikkailua haluttiin levittää myös Suomeen. Hanno Berger yritti jo 2006 löytää Suomesta kumppanin osingonpesun aloittamiseksi.
Verohallinnon mukaan suomalainen osinkoverokäytäntö on kuitenkin suojannut Suomea tällaiselta veronkierrolta.
Monesta muusta eurooppalaisesta valtiosta poiketen osinkojen lopullinen lähdevero peritään Suomessa jo osinkoa maksettaessa. Esimerkiksi Saksassa osingosta maksetaan ennakonpidätys, jota sijoittajat sitten voivat hakea verottajalta takaisin.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 18.10.2018 julkaistussa Hannu Sokalan kirjoittamassa uutisartikkelissa Tietovuoto paljastaa valtavan osinkokikkailun Euroopassa – Verotuloja kadonnut kymmeniä miljardeja.]
[Kapitalistinen järjestelmä on paha, markkinatalous on hyvä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti