Oppositiopoliitikko, maanpaossakin paikallisen tavan mukaan ollut
Sirleaf voitti presidentinvaalit 2005. Astuttuaan virkaansa seuraavana
vuonna Afrikan ensimmäisenä naispresidenttinä hän laittoi tomerasti
tuulemaan. Osansa asiassa saattaa olla järjestelmällisellä
verenperinnöllä – äidinisä oli saksalainen. Nainen osoittautui niin
suosituksi, että päätti perua lupauksensa vain yhdestä kaudesta ja otti
osaa seuraaviin vaaleihin voittaen ne. Sirleaf oli tehnyt
peruskoulutuksen ilmaiseksi, hoitanut sisällissodan jälkeisen
totuuskomission asialliseen kuntoon ja neuvotteli ulkomaiset velat
uusiksi. Vuoden 2011 Nobelin rauhanpalkinto meni oikeaan osoitteeseen,
toisin kuin monesti muulloin on käynyt.
[Näin oli lausuttu Jaskan pauhantaa -blogissa 16.5.2018 julkaistussa merkinnässä Heimostaan huononneet, jossa esitellään onnistuneita suuria mustan Afrikan johtajia.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti