Levadan mukaan Neuvostoliitto oli kansalaisilleen kuin äärimmäinen isä
tai äiti: se ruokki, puki, majoitti ja koulutti kansalaisensa; se antoi
heille työpaikan ja antoi heidän elämälleen merkityksen; se palkitsi
heidät tottelevaisuudesta ja rankaisi heitä tottelemattomuudesta – oli
rike kuinka mitätön hyvänsä.
Koska ihmisten arkielämä ei kuitenkaan vastannut sitä, mitä
neuvostoideologia ja propaganda opettivat, ihmiset joutuivat pirstomaan
oman tietoisuutensa mahduttaakseen siihen monta ristiriitaista
todellisuutta. Näin syntyi George Orwellin romaaneistakin tuttu kaksoisajattelu, joka sujui neuvostoihmiseltä kuin luonnostaan.
– Homo sovieticus kykenee uskomaan samanaikaisesti kahteen keskenään
ristiriitaiseen asiaan. Nämä uskomukset kulkevat rinnakkaisilla
raiteilla, joten ne eivät ole ristiriidassa niin kauan kuin raiteet
eivät risteä. Tilanteesta riippuen neuvostoihminen saattoi käyttää
jompaakumpaa ”totuutta”, joskus jopa nopeasti peräkkäin, Gessen kuvailee
kirjassaan.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 24.10.2018 julkaistussa Arja Paanasen kirjoittamassa uutisartikkelissa Gessenin uutuuskirja: Putinin vallan takeena on kaksoisajattelu – ”Homo sovieticus elää ja jatkaa sukuaan”.]
[PS. Wikipediastakin näköjään löytyy artikkeli Homo sovieticuksesta. Ja on aika orwellilaista ollut elämä Neuvostoliitossa. Ja uuskielestäkin löytyy Wikipediasta artikkeli.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti