Monille nykypäivän suomalaisille ajatus demokraattisesta taloudesta on uusi. Sen juuret juontavat kuitenkin kauas. Jo 1800-luvulla vapaushenkinen klassinen filosofi John Stuart Mill ajoi Englannissa työn ja talouden demokratiaa. Mill tarkoitti sillä työntekijöiden itse johtamia ja omistamia työpaikkoja. Mill ennusti, että demokratia työpaikoilla tulisi lopulta olemaan yleisin yritystoiminnan muoto. Niin kiistattomina hän näki sen edut tehokkuudessa ja yksilöiden vapauden vaalimisessa.
Moni liberaalioikeistonkin hehkuttama valistuksen ajattelija, kuten Adam Smith, piti työskentelyä toisen käskyvallan alaisena tuhoisana ja vapaan yhteiskunnan periaatteiden vastaisena. Kuinka yksilö voi kehittää itseään ja kasvaa täyteen potentiaaliinsa, kun johtajalla on oikeus määrätä tekemään yhtä ja samaa puuduttavaa työtehtävää vuodesta toiseen?
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 7.8.2018 julkaistussa Joona-Hermanni Mäkisen kirjoittamassa kolumnissa Työpaikka on tyrannia.]
[PS.
Mill oli mielestäni hyvä liberaali. Itse haluaisin kuitenkin työpaikkademokratiaan ja työläisten hoitamiin yrityksiin
liittyen kysyä seuraavat kysymykset: Mitäs jos yrityksen työläiset
eivät halua palkata lisää väkeä yritykseensä, koska haluavat varata
itselleen työn hedelmistä nauttimisen? Jos työläisten hoitama yritys
palkkaa lisää työläisiä, niin ovatko myös nämä silloin yrityksen
omistajia vai pelkästään työntekijän asemassa? Ja voiko työläisten
omistama yritys antaa potkut jollekin työläisistään? Entäs jos hän
kuuluu yrityksen omistajiin?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti