Empatiaa tukevat aivoissa mekanismit, jotka eivät käsitä, että sinä ja minä olemme eri ihmisiä. Kun sinua sattuu, minun aivojeni kipualueet saattavat aktivoitua. Kun sinä hymyilet, minunkin hymylihakseni aktivoituvat. Kun sinä liikut, minun liikeaivokuorellani tietyt solut heräävät toimimaan.
Tutkimusten mukaan tämänkaltaiset empatiamekanismit syttyvät herkemmin samankaltaisten ihmisten välillä. Esimerkiksi tunteet tarttuvat herkemmin ystävistä ja reiluiksi koetuista tyypeistä kuin tuntemattomista tai ei-reiluiksi koetuista ihmisistä.
Kuitenkin, myös täysin tuntemattomien ihmisten välille syntyy empatiaa hyvin helposti. Empatia herää, kun löytyy se, miten olemme samanlaisia, ei silloin kun keskitymme siihen, mikä meitä erottaa.
Esimerkki: keskustelin taannoin Alzheimerin taudista kärsivän isoäitini kanssa Syyrian pakolaiskriisistä. Hän oli kuullut, että pakolaisille annetaan hienoimmat ja kalleimmat lastenvaunut (kuka näitä väitteitä oikeasti keksii?) ja oli sitä mieltä, että ”omista” olisi kyllä syytä huolehtia ensin. Mietimme sitten yhdessä sitä, että tilanne taitaa monelle näistä ihmisistä olla aika samanlainen kuin silloin, kun papan piti lähteä Karjalasta evakkoon. Yhtäkkiä empatiamekanismit heräsivät toimimaan.
[tutkija Katri Saarikivi Ylen sivuilla 26.10.2018 julkaistussa kolumnissaan Tasa-arvoista yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain erilaisuuteen keskittymällä]
[PS. Kirjoittajan esimerkki on sikäli kömpelö, koska Karjalan evakoissa oli kyse siitä, että siirrytään pois viholliselle luovutetulta alueelta toisaalle oman isänmaan sisällä. Vaikka kyllä tämäkin voi tietysti herättää empatiatunteen, juu.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti