Kuluttajan vastuun korostamisen suurin riski on kuitenkin kansan jakautuminen identiteettiheimoihin ilmastokysymyksissä. Tällöin ilmastotalkoista tulee joko kannatettavaa tai vastustettavaa riippuen kansalaisen sosiaalisesta viiteryhmästä.
Yhdysvalloissa oli vuosina 2006–2008 ja varsinkin varapresidentti Al Goren tähdittämän Epämiellyttävä totuus -dokumenttielokuvan ilmestymisen jälkeen laaja konsensus ilmastopolitiikan tarpeellisuudesta. Sekä republikaani- että demokraattiäänestäjät tukivat pontevia toimia.
Sittemmin ilmastokeskustelu Yhdysvalloissa polarisoitui, suurelta osin identiteettipoliittisista syistä. Media ja eri kansalaisjärjestöt nostivat kuluttajan vastuun keskeiseksi ja esittelivät tapoja kuluttajille osallistua ympäristötalkoisiin, kuten kasvissyönnin, matkustamisen vähentämisen, kierrätyksen ja niin edelleen. Seuraukset tiedetään: republikaaniäänestäjät kokivat identiteettinsä uhatuksi ja kääntyivät vahvasti ilmastopolitiikkaa vastaan.
[Henri Weijo, apulaisprofessori ja kulutustutkija, Helsingin sanomat
-lehden mielipidepalstalla 19.10.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Kuluttajavalintojen liika korostaminen ilmastotalkoissa on vaarallista ajanhukkaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti