Pääpolitrukki Mehlis itse ehti paeta rajan toiselle puolelle, teloittaakseen siellä Suomussalmen epäonnistuneen operaation komentajat. Stalin sai tiedon Raatteen katastrofista ”valkosuomalaisten” rintamatiedonannoista. Hän tiukkasi 9.1.1940 viestissään Mehlisiltä asian paikkansa pitävyyttä ja sitä, ”miksi 9. armeijan sotaneuvosto leikkii mykkäkoulua eikä tee meille selkoa menetysten määristä saati divisioonan häviön syistä.”
Stalin oli juuttunut omaan sotaansa. Kenties voimansa tunnossa olleen neuvostojohtajan olisi pitänyt kuunnella tarkemmin, mitä J. K. Paasikivi oli sanonut Moskovan neuvotteluissa ennen sotaa. ”Te, herra Stalin, aliarvioitte meidät. Me tulemme taistelemaan kovemmin kuin luulette.” Suomen miehityksen piti olla muutaman päivän juttu, mutta hyökkäykset olivat tyssänneet paitsi Kainuussa, myös kaikkialla muuallakin.
Stalinin tiedustelu oli pettänyt pahasti talvisodan alla. Sen enempää sisäisen NKVD:n kuin sotilaallisen GRU:n organisaatioilla ei ollut tiedustelupäällikköä Helsingissä. Kiireessä tehtäviin oli laitettu NKVD:n puolelta Jelisei Sinitsyn ja GRU:sta eversti Ivan Smirnov. Molemmat olivat tehtävissään aloittelijoita, ja ehtivät asemamaahansa vasta kolme viikkoa ennen hyökkäyksen alkamista.
Myöhemmin pitkän uran Suomessa tehnyt KGB-kenraali Viktor Vladimir arvioi Leningradin sotilaspiirin valmisteleman sotasuunnitelman erityisen pahaksi puutteeksi, että se oli rakentunut ”täysin virheelliselle käsitykselle Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta ja niin Suomen armeijan kuin koko Suomen kansan moraalisesta tilasta”.
[Näin oli lausuttu Iltalehdessä 4.11.2018 julkaistussa artikkelissa Stalinin 105 häpeän päivää - Eli tarina siitä, miten pieni Suomi nöyryytti neuvostodiktaattorin. Tänään 30.11.2018 on Talvisodan syttymisen vuosipäivä.]
[PS. Artikkelissa mainittu "Viktor Vladimir" on oikeasti Viktor Vladimirov.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti