Markkinoilla raha jakautuu epäoikeudenmukaisesti. Ahkeruudella ja yritteliäisyydellä luodaan vaurautta, mutta markkinataloudessa varallisuuserot kasvavat järjestään suhteettoman suuriksi. Varallisuuden keskittyminen harvojen ja valittujen käsiin on yleisen oikeustajun vastaista. Sillä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai tuntee oikeita ihmisiä, on suurempi vaikutus yksilön menestykseen kuin lahjakkuudella tai toimeliaisuudella. Eniten vaikutusta on tutkitusti sillä, kasvaako vauraissa oloissa.
Suomen kaltaisissa avotalouksissa tuloerot ovat markkinoilla väistämättä suuret. Menestyville vientiyrityksille rahaa tulee ovista ja ikkunoista, joten niillä on varaa maksaa hyvää palkkaa. Muilla aloilla tuottavuuskehitys on vaatimattomampaa, riippumatta siitä, kuinka ahkeria työntekijät ovat. Ala määrittää palkkaa ahkeruutta enemmän ja tulot pysyvät pieninä - paitsi jos markkinatuloihin puututaan tulonsiirroilla ja työehtosopimuksilla.
Köyhyystilastot ennen tulonsiirtojen ja tukien vaikutuksia kertovat paljon. Ilman tukia ja tulonsiirtoja köyhyyttä olisi Suomessa jopa Yhdysvaltoja enemmän.
Markkinatalous ei ole koskaan kyennyt tarjoamaan kaikille työkykyisille töitä. Siihen tarvittaisiin vahvaa julkisen sektorin vetoapua. Puhumattakaan siitä, että taantumassa ja lamassa työt ovat erityisen tiukassa. Miksi yksilöä syytetään laiskuudesta, kun kyse on järjestelmän valuviasta?
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 10.7.2018 julkaistussa Joona-Hermanni Mäkisen kolumnissa Markkinataloudella on myös pimeä puoli.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti