S Mitä totaalisemmaksi järjestelmän valta muuttuu, sitä hauraammaksi se käy

Boyen dystopia on luonnosmaisempi kuin Orwellin, mutta joiltakin osin psykologisesti tarkkanäköisempi. Boyen oivallus on, että mitä totaalisemmaksi järjestelmän valta muuttuu, sitä hauraammaksi se käy. Maailmanvaltion kaltaisessa järjestelmässä mahdollisuuksia avoimeen vastarintaan ei ole, mutta samalla vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat saattavat olla vallankumouksellisia. Parhaiten tämä käy ilmi, kun kallokaiinitutkimusten myötä paljastuu salaperäinen lahko, jonka epäillään muodostavan valtionvastaisen salaliiton. Lopulta selviää, että kokouksissaan lahkolaiset vain suorittavat rituaalia, jossa yksi osanottaja makaa sängyllä teeskennellen nukkuvaa ja toinen seisoo hänen vieressään keittiöveitsi kädessä. Rituaalissa ei ole mitään lainvastaista ja tutkijoiden on vaikea ymmärtää sen merkitystä. Mutta kaikenläpäisevän epäluulon ilmapiirissä tällainen yksinkertainen luottamuksen simulaatio on tosiasiassa radikaali. Kun kuulustelija kysyy yhdeltä lahkolaiselta heidän organisaatiostaan, tämä vastaa:

Emme havittele organisaatioita. Sitä, mikä on orgaanista, ei tarvitse organisoida. Te rakennutte ulkoapäin, me sisältäpäin. Te käytätte itseänne rakennusmateriaalina niin kuin kiviä ja hajoatte kappaleiksi niin ulkoa kuin sisältäkin. Me rakennumme sisältäpäin kuin puut, ja meidän välillemme kasvaa siltoja, jotka eivät muodostu elottomasta materiasta ja pakosta. Meistä virtaa elämä. Teihin virtaa elottomuus.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 9.5.2023 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa tekstissä Valtionvastainen mielenlaatu, joka on itse asiassa alun perin vuonna 1940 ilmestyneen ruotsalaisen kirjailijan Karin Boyen dystopiaromaanin Kallokaiinin arvostelu.]