Suomen demokratian pelastuminen johtui ensi sijassa kuitenkin Venäjän uhasta. Poliitikkojen terävin kärki talonpoika, pääministeri ja presidentti Kyösti Kallio etunenässä ymmärsivät, että polarisaatio punaisten ja valkoisten välillä oli vaarassa johtaa laajan Viidennen kolonnan syntyyn Suomessa. Vapaussodan voiton turvaaminen Vihtori Kosolan sanoin viimeistä piirtoa myöten koko vasemmiston toiminnan kieltämisellä – tai SDP:n ajamisella marginaaliin ikuiseksi oppositiopuolueeksi – olisi johtanut turvallisuuspoliittisiin ongelmiin.
Loppuvuonna 1939 Suomi lähestyi henkisesti – vaikkakaan ei ehkä armeijan varustetason osalta – hyvin valmistautuneena sotaa. Poliittiset puolueet, ammattiyhdistysliike ja työnantajajärjestöt olivat valmiina puhaltamaan yhteen hiileen. Puhuttiin talvisodan hengestä.
30-luku päättyi 40-lukuun, jonka lopussa puolet Euroopan maista olivat kommunistisia tai oikeistolaisia diktaruureja, joista jälkimmäiset muuttuivat demokratioiksi vuoteen 1974 mennessä. Suomi oli raskaasti haavoittuneena säilyttänyt itsenäisyytensä ja demokratiansa ja osin myös yhteen hiileen puhaltamisen. Politiikan tekoa leimasi asevelihenki monista ristiriidoista ja kommunistien toiminnan sallimisesta huolimatta. Pahin polarisaatio oli Suomessa vuosiksi voitettu. Sotien trauma korjasi demokratian.
[Näin oli lausuttu verkkolehti Sarastuksessa 24.8.2023 julkaistussa Jukka Aakulan kirjoittamassa artikkelissa Kun kuulen sanan arvot, poistan varmistimen (Osa II).]
Sotien jälkeisen yhteiskunnan rakentamisessa olivat avainasemassa SDP:n asevelisosialistit, jotka tekivät yhteistyötä oikeiston ja keskustan kanssa;
VastaaPoistaHeidän merkittävin saavutuksensa oli torpata kommunistien yritys vallata ay-liike.
Sitten Rafael Paasio heivasi asevelisosialistit puolueesta ja kutsui kommunistit sisään.
Sillä tiellä ollaan edelleen.
Niin. Merda con merda, e la tota es merda, kuten viisaat ovat voineet sanoa.
Poista