Kekkoselle vaalit olivat shokki. Hänelle olisi sopinut sopuvaali näennäisine vaihtoehtoineen, mutta SMP:n Vennamo ja kokoomuksen Virkkunen pilasivat kuvion käymällä tosissaan ehdolle. Kamppailu äityi äreäksi, repiväksikin, jopa ilman yhtäkään yhteisväittelyä.
Tulos järkytti Kekkosta syvimmin. Virkkunen oli vetänyt liki neljäsosan äänistä ja 66 valitsijamiestä, Vennamo (11,4 prosenttia) 33 valitsijamiestä, joten päämiehen oli tyytyminen ”vain” 65 prosenttiin ja 201 valitsijamieheen. Selvä valinta, mutta odotukset olivat olleet rutkasti ylempänä.
”Olen todella saatanan masentunut ja harmissani vaalin tuloksesta”, Kekkonen latasi päiväkirjaan.
Vastaaviin demokratiakokeiluihin hän ei enää alentunutkaan. Kokoomukselle vaalit toivat menestystä mutta se sai maksaa röyhkeydestään, Kekkonen jätti oikeiston pääpuolueen aina visusti oppositioon.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 11.2.2024 julkaistussa Veli-Pekka Leppäsen kirjoittamassa uutisartikkelissa Presidentinvaalissa 1968 Matti Virkkunen syyllistyi majesteettirikokseen, jossa esitellään Marko Paavilaisen tietokirja Suomalaisen elämänmuodon puolustaja. Matti Virkkunen yhteiskunnallisena vaikuttajana.]
Oli siihen korpivaellukseen toki muitakin ns. Yleisiä Syitä, jotka löytyivät itärajan takaa.
VastaaPoistaKorpivaelluksen tuhoisa vaikutus oli Kansallisen Kokoomuksen muuttuminen KaKoksi, joka ryhtyi viherkommunistien huorapuolueeksi.
Kyllä näin. Neuvostoliitto kohteli toki Kristillistä liittoakin nuivasti puolueen kristinuskosidonnaisuuden vuoksi. Vähiten suomettunut eduskuntapuolue oli silti varmaankin Perustuslailliset.
Poista