Jotkut haastatellut suorastaa nauroivat väitteille salaliitosta ja siihen ilmeisesti oli aihettakin, hymy toki hyytyi itse asiaa kiisteltäessä, vaikka esimerkiksi Karl Dönitz pystyi puhdistautumaan kaikista joukkomurhasyytteistä. Hänen sukellusveneensä eivät jääneet pelastamaan eloonjääneitä, mutta eivät sitä tehneet muidenkaan sukellusveneet.
Dönitz myös mainitsi pitäneensä palveluksessaan juutalaista sukujuurta olevaa Bernhard Roggea, joka oli legendaarisen apuristeilijä Atlantiksen päällikkö ja myöhemmin korkea Nato-amiraali. Puolueen edustajat olivat turhaan yrittäneet riistää Roggen häneltä. Vastaavia reviiristaiteluita kuvasivat useat syytetyt.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 30.10.2023 julkaistussa merkinnässä Rotkon pohjalta, joka kommentoi Leon Goldensohnin tietokirjaa Nürnbergin haastattelut.]
[Niin naurettavaa kuin tämä onkin, niin ilmeisesti suuramiraali Karl Dönitz (1891-1980) oli syytön. Samassa määrin siis kuin liittoutuneidenkin sukellusvenekomentajat. Siteeraan seuraavassa miestä käsittelevää Wikipedian artikkelia:]
Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz – itsekin sukellusvenemies – todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä eivätkä heidänkään sukellusveneensä yrittäneet pelastaa henkiin jääneitä, jos sellainen toiminta uhkasi sukellusveneiden omaa turvallisuutta.
[Siltikin Dönitz oli melko natsi:]
Toisaalta Dönitz totesi pitävänsä oikeutettuna juutalaisten poistamista yhteiskunnasta ja käyttämistä pakkotyövoimana. Saksan laivaston alaisena muun muassa telakoilla oli suuri määrä pakkotyövankeja ankarissa oloissa. Attentaattiyritykset Hitleriä vastaan hän katsoi maanpetoksiksi. Oikeudenkäynteihin lakimiehen ominaisuudessa osallistuneen kirjailija Walter Hasencleverin mukaan Dönitz oli tuomiolla olleista Wehrmachtin sotilaskomentajista ainoa loppuun asti kansallissosialistiselle aatteelle uskollinen.
Eipä kai der Adolf olisi poliittisessa testamentissaan tehnytkään Dönitzistä seuraajaansa valtakunnanpäämiehenä, ellei olisi kokenut tätä sen mittaiseksi hyvässä ja pahassa.
VastaaPoistaMutta oliko suuramiraali kuitenkaan oikeasti iso ihminen?
PoistaSotilaanhan on erityisesti sota-aikana helppo välttää vastuuta vedoten velvollisuuteensa totella esimiesten käskyjä, mutta aidosti iso ihminen ei piiloudu muiden selkien taakse.
PoistaSyytös upotettujen kauppalaivojen miehistöjen pelastamatta jättämisestä sen sijaan on hieman omituinen.
Miten se oikein olisi voitu toteuttaa?
Ottaa miehistö sukellusveneen kannelle ja ajaa pinnalla liittoutuneiden lentokoneita ja laivoja uhmaten lähimpään puolueettomaan satamaan ruokkien vankeja omilla rajallisilla muona- ja vesivaroilla?
Sellainen olisi kyllä ollut hauskaa. Ajaa täysillä kansi täynnä pelastettuja pinnalla lähimpään ystävällismieliseen satamaan ja toivoa, ettei kukaan upota sinne mennessä. Voi tietysti olla, että vihollisen pinta-alukset eivät olisi ruvenneet upottamaan, mutta lentokoneet ovat eri asia.
PoistaSaksalainen luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer (1906-1945), josta on kuoltuaan tullut varsin kuuluisa, koki suorastaan helvetillisiä henkisiä tuskia siitä, että joutui toimimaan valtiota vastaan. Kun Saksan luterilaisella kirkolla oli ollut pitkä perinne valtion virastona.