Krimillä Mandelštam ja hänen kirjailijavaimonsa Nadežda todistivat ihmisyyden alennusmyyntiä, holodomorin nälkäpakolaisia ja suoranaista kannibalismia.
Mandelštam ryhtyi ottamaan avoimen myrkyllisesti kantaa. Ystäväpiirissä lausuttu pilkkaruno Isä Aurinkoisesta, kuuluisa ”kuudentoista rivin kuolemantuomio”, merkitsi lopun alkua.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 3.4.2023 julkaistussa Jani Saxellin kirjoittamassa artikkelissa Neuvostokirjallisuus on täynnä vainoa ja karuja ihmiskohtaloita – Nykylukijan silmiin pistää Ukrainan merkitys, joka on Ville Ropposen ja Ville-Juhani Sutisen tietokirjan Sorretut sanat kirja-arvostelu.]
Kun joku ryhtyy väkivaltaisessa diktatuurissa avoimesti pilkkaamaan diktaattoria ja tämän väkivaltakoneistoa, onko hän todella rohkea vai todella typerä vai kenties molempia?
VastaaPoistaKolmas vaihtoehto olisi toki itsetuhoisuus.
Kyllä. Tai sitten vain kaipaa hyvää elämän tarkoitusta.
Poista