S Sielun pimeä yö

Johanneksen mukaan sielun pimeä yö esiintyy kahdessa hengellisen kehityksen vaiheessa. Ensimmäisessä pimeässä yössä Jumala puhdistaa ihmisen aistit ottamalla niistä pois Jumalaa koskevat mielikuvat. Jumalaa ei voi todellisuudessa aistia, joten aisteissa vaikuttavat kuvat johtavat uskovaa harhaan. Toisessa pimeän yön vaiheessa puhdistuksen kohteena on ihmisen henki. Johanneksen mukaan Jumala on ihmisen ymmärryksen tuolla puolen. Mieli kuitenkin pyrkii ymmärtämään Jumalaa omien, luodusta maailmasta johdettujen käsitteiden avulla. Tämä ei onnistu. Jumala puhdistaa ihmisen mielen ja hengen osoittamalla, ettei sekään pysty tavoittamaan Jumalaa.

Kummassakin vaiheessa ihmisen oma kokemus on, että Jumala häviää tai piiloutuu. Tästä seuraa penseys, tuska ja uskonkriisi. Nämä eivät Johanneksen mukaan kuitenkaan ole merkkejä epäuskosta tai jostakin piilevästä synnistä, jonka takia Jumala vetää uskon valon ihmiseltä pois. Todellisuudessa uskovaa vain puhdistetaan vääristä ja illusorisista tavoista kohdata Jumala, jotta hän voi saada myöhemmin yhä täydellisemmän uskon osakseen.

Scruttonin mukaan Johannes tekee eron depression ja pimeän yön välillä. Pimeä yö on hengellinen tila, johon voi kuulua kärsimystä ja toivottomuutta, muttei muita depressiolle tyypillisiä oireita, kuten tahdottomuutta, uniongelmia tai latistunutta affektia. Johannes näyttää tuntevan ilmiön, jota hänen aikanaan kutsuttiin melankoliaksi ja jonka nykyisin luokittelisimme depressioksi. Kuten monet aikalaisensa, Johannes ajattelee, että melankolia johtuu pääsääntöisesti biologisesta häiriöstä, eli kehon nesteiden epätasapainosta. Tähän hän suosittelee lääkkeeksi aikansa lääketieteen standardihoitoja: liikuntaa ja tietynlaista ruokavaliota.

[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 6.3.2023 julkaistussa Aku Visalan kirjoittamassa artikkelissa Uskonnollinen kokemus voi olla mielenhäiriö.]

[PS. Tässä mainitusta espanjalaisesta tyypistä Ristin Johanneksesta (1542-1591) löytyy Wikipedia-artikkeli.]