Tutkimukset antavat osviittaa siitäkin, miten stereotypioita voidaan purkaa ja niihin liittyviä pelkoja lievittää.
Eräässä Fisken tutkimuksessa valkoiset katsoivat jälleen mustien ihmisten kuvia, mutta samalla heitä pyydettiin miettimään, mikä mahtaa olla kuvan henkilön lempivihannes.
Tämä rauhoitti selvästi mantelitumaketta. Kuvan hahmot eivät tuntuneet uhkaavilta.
Kun ihmiset joutuivat miettimään, tykkääkö kuvan henkilö enemmän selleristä vai tomaatista, hänet nähtiin ensisijaisesti yksilönä, ei ihonvärinsä edustajana.
Näin muukalaiseen oli helpompi samaistua.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 24.4.2023 julkaistussa Jani Kaaron kirjoittamassa maksumuurin taakse sijoitetussa artikkelissa Miksi jotkut ihmiset herättävät inhoa, toiset kateutta ja kolmannet sääliä? Erityisesti kaksi asiaa ratkaisee suhtautumisemme toisiin ihmisiin.]
Monilla ihmisillä länsimaissa on vahvoja ennakkoluuloja, että muukalaiset ovat aivan samanlaisia, aivan samanlaisia, aivan samanlaisia kuin mekin.
VastaaPoistaSitten he tutustuvat muukalaisiin ja liian myöhään tajuavat, etteivät ennakkoluuloisia olleetkaan ne, jotka sanoivat muukalaisten olevan täysin e-r-i-l-a-i-s-i-a kuin me.
Mutta silloin se on myöhäistä.
Pahimmat tapaukset eivät senkään jälkeen luovu ennakkoluulostaan, vaan keksivät tuhat ja yksi tekosyytä sille, miksi muukalainen ei ollutkaan hänen ennakkoluulonsa mukainen ja miten sitä tulisi sellainen.
Niin.
Poista