Kun sanomalehti New York Timesin toimittaja ja kirjailija Brent Staples oli nuori mies, hän asui Chicagossa valkoisten asuinalueella lähes ainoana mustana.
Valkoiset pelkäsivät Staplesia, mutta myös Staples itse pelkäsi. Hänen huolenaan oli, että häntä pidettäisiin murtovarkaana, ammuttaisiin tai mukiloitaisiin, Staples kertoo elämäkerrassaan.
Niinpä Staples koetti liennyttää ihonväriin liittyviä ennakkoluuloja – ja alkoi vihellellä kadulla Vivaldia. Ajatuksena oli, että kun valkoiset kuulisivat mustan miehen tapailevan barokkimusiikin taiturin säveliä, he miettisivät: kas tuossa on sivistynyt mies, hänestä ei ole meille uhkaa.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 24.4.2023 julkaistussa Jani Kaaron kirjoittamassa maksumuurin taakse sijoitetussa artikkelissa Miksi jotkut ihmiset herättävät inhoa, toiset kateutta ja kolmannet sääliä? Erityisesti kaksi asiaa ratkaisee suhtautumisemme toisiin ihmisiin.]
Ehkäpä Staplesia suojasi Vivaldin lisäksi myös siisti pukeutuminen ja hyvä käytös, joka oli varsin erilaista kuin niillä neekereillä, jotka tulevat mukiloiduiksi tai ammutuiksi rikollisina.
VastaaPoistaUlkoasu ja käytös, jotka olivat länsimaista valtavirtakulttuuria, eivätkä Black Culturea.
Joo, en mä Harry Belafontea tai Eddie Murphyakaan oikein osaa pitää stereotyyppisinä amerikanneekereinä.
Poista