Siviilit ja viholliset olivat sotilaalle mahdollisia kohteita, kun omaa surkeaa tilaa haluttiin parantaa tai kostaa sen takia. Ryöstöt ja raiskaukset olivat sotilaan taivas. Mitä tulee erityisesti kasakoihin, joille sodankäynti ja sotarosvous olivat perinnöllisenä ammattina, heitä käytettiin yleisesti tuhoamistehtäviin, kuten omasta historiastammekin muistamme.
Kirjallisuus on täynnä myös julmuuskuvauksia, joita Dostojevskikin olisi löytänyt, jos olisi viitsinyt nähdä vaivaa. Kuvaukset vanhoilta ajoilta, kuten Taras Bulba, olivat silkan, päättömän julmuuden kuvausta. Myöhemmiltä ajoilta mieleen tulee erityisesti Isaac Babelin Punainen ratsuväki, jossa helliä tunteita saavat osakseen vain hevoset. Babel oli itsekin palvellut tuossa punaisessa ratsuväessä.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 12.11.2022 julkaistussa merkinnässä Vanha vainolainen.]
Maksim Gorki 1922 nähdessään bolsevikkien käynnistämän helvetin:
VastaaPoista"Julmuus - se on ihmetyttänyt ja piinannut minua koko ikäni.
Mistä ihmisen julmuus johtuu, mistä se on peräisin? Tätä asiaa olen paljon miettinyt, mutta en ole pystynyt enkä pysty sitä ymmärtämään. -
- Nyt, Euroopan sodan hirmuisen mielettömyyden ja vallankumouksen veristen tapahtumien jälkeen, - - minun on todettava, ettei venäläinen julmuus näytä kehittyneen mitenkään; voitaisiin sanoa, etteivät sen muodot muutu.
Muuan 1600-luvun alkuvuosien kronikoitsija kertoo, millaisia kidutuksia hänen aikanaan käytettiin : 'Suuhun kaadettiin ruutia ja se sytytettiin; toisiin tungettiin ruutia toisesta päästä. Naisilta puhkaistiin rinnat, haavojen läpi pujotettiin köysi, josta heidät ripustettiin roikkumaan.'
Vuosina 1918 ja 1919 Donilla ja Uralilla tehtiin samanlaisia tekoja: miehen alapäähän työnnettiin dynamiittipötkö ja se räjäytettiin.
Uskon, että Venäjän kansan erikoispiirre - yhtä ainutlaatuinen kuin englantilaisten huumorintaju - on erityínen julmuuden taju, kylmäverinen julmuus, ikäänkuin haluttaisiin kokeilla ihmisen kärsimiskyvyn rajoja, tutkia elämän kestokyvyn sitkeyttä.
Venäläisessä julmuudessa on pirullista taidokkuutta, siihen sisältyy jonkinmoinen hioutuneisuuden, harkitun määrätietoisuuden sävy.
Tätä erikoista piirrettä ei voi selittää nimittämällä sitä psykoosiksi tai sadismiksi, eiväthän nämä sanat loppujen lopuksi edes selitä mitään.
- -Jos julmat teot olisivat vain yksilöiden psyykkisen kieroutuneisuuden ilmauksia, niistä ei kannattaisi puhua : ne kuuluisivat psykiatrian toimialaan, eivät moralistille.
Puhun tässä kuitenkin vain kollektiivisesta kärsimyksillä huvittelelusta.
- -Kummat ovat julmempia, valkoiset vai punaiset?
Luultavasti he ovat yhtä julmia, koska kummatkin ovat venäläisiä.
Kysymykseen julmuuden asteista historia muuten vastaa sangen selvästi : aktiivisempi osapuoli on julmempi."
Jos venäläiset sotilaat nauttisivat paljon kannabista, he eivät olisi kovin aktiivisia enää. Mutta kannatan sitä, että ko. tuotteessa olisi suhteellisen paljon mukana kannabidiolia. Venäläinen sotilas kun voisi olla myös psykoosissa julma.
Poista