S Moraaliset käsitykset väkivallasta vaihtelevat kulttuurista toiseen

Motiivi väkivaltaan nousee yleensä sosiaalisesta suhteesta tekijän ja uhrin välillä, tai uhrin ja tekijän suhteesta kolmanteen osapuoleen. Tekijä harjoittaa väkivaltaa korjatakseen sosiaalisen suhteen tai muodostaaksen sen. Fiske ja Rai määrittelevätkin moraalin sosiaalisten suhteiden reguloinnin (säätämisen) kautta. Kun sosiaalisia suhteita säädetään väkivallalla Fiske ja Rai puhuvat moraalisesta väkivallasta.

Vanhempi lyö lastaan saadakseen tämän toimimaan oikein. Raiskaaja tekee tutkimusten mukaan tekonsa, koska uskoo että nainen – tai koko naisten sukukunta – ansaitsee sen tai koska haluaa alistaa naisen valtaansa. Väkivaltaa kutsutaan usein epäsosiaaliseksi teoksi, mutta väkivallan päämäärä on useimmiten vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja on näin sosiaalisesti ja moraalisesti motivoitunutta.

Moraaliset käsitykset vaihtelevat kulttuurista toiseen. Länsimaisen kulttuurin sisällä on alakulttuureita kuten rikollisjengit, joiden sisällä moraalisäännöt ovat jyrkässä ristiriidassa “yleisesti hyväksyttyjen” moraalisääntöjen kanssa.

Finken ja Rain mukaan useimmat yleisiksi tarkoitetut teoriat moraalista kuten Kantin moraaliteoria on johdettu yhden kulttuurin moraalikäsityksistä. Useimmilla moraalin tutkijoilla on ollut hyvin suppea käsitys muista kulttuureista ja kukaan ei ole järjestelmällisesti ammentanut omissa moraaliteorioissaan kulttuurien kirjoa. Finken ja Rain päämäärä on ollut ymmärtää moraalia ja moraalista väkivaltaa kaikissa kulttuureissa ja kautta historian ja luoda ymmärrys havaintoon eikä sohvafilosofointiin perustuen.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 15.10.2022 julkaistussa Jukka Aakulan kirjoittamassa kolumnissa Moraalinen väkivalta.]