Pelkäämmekö me todella menneisyyden kauhujen uusiutumista keskitysleireineen ja rotuoppeineen? Onko pelkkä irrationaalinen pelko riittävä syy hylätä poliittinen realismi tunnepolitiikan hyväksi, joka on aina sen vastakohta? Nähdäkseni on selvää, että pelkoa käytetään hyväksi sekä todellisten poliittisten tarkoitusperien että yleisempien sosiaalisten tosiasioiden peittämiseksi. Meidän ei pitäisi kysyä, palaavatko natsit valtaan. Meidän pitäisi kysyä, miksi Jussi Halla-ahon kaltaisia ihmisiä vihataan niin syvästi. Olipa Halla-ahon poliittisista näkemyksistä mitä mieltä tahansa, kukaan ei vihaa häntä niiden vuoksi. Halla-ahoa demonisoidaan, koska hän edustaa kulttuurimme kiellettyä hedelmää, itsekunnioitusta.
[Tenho Kiiskinen Sarastus-verkkolehdessä 4.9.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Humanismin paheet, osa 2: Syyllisyyden jatkoaika]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti