S Stalin tavallaan myönsi sodan aikana, että suuret puhdistukset olivat perustuneet tekaistuille syytteille

Mikä hätkähdyttävintä, Stalin myönsi sodan aikana epäsuorasti, että suuret puhdistukset olivat perustuneet tekaistuille syytteille. Näin tapahtui jo ensimmäisten viikkojen aikana. Kun kenraalieversti Dmitri Pavlovin joukot olivat kärsineet massiivisen tappion Minskin suunnalla heinäkuussa 1941, raivostunut Stalin pidätytti Pavlovin. Hän hyväksyi Pavlovin teloituksen, mutta käski poistaa tuomiosta ”kaiken tuon roskan salaliittotoiminnasta”. Saksan hyökkäys oli räjäyttänyt pirstaleiksi hänen luomansa vaihtoehtotodellisuuden, ja alkuhämmennyksen jälkeen hän alkoi asteittain sopeutua reaalimaailmaan. Vielä vuonna 1946, saatuaan Berijalta raportin marsalkka Žukovin ryhtymisestä brittien ja amerikkalaisten vakoojaksi, Stalin kutsui Žukovin puheilleen ja totesi: ”En usko sellaiseen hölynpölyyn.”

Samaan aikaan Hitler puolestaan eristäytyi yhä tiiviimmin ja puuttui yhä useammin kenraaliensa päätöksiin. Hänen julkiset esiintymisensä harvenivat jyrkästi vuoden 1942 jälkeen ja ne suunnattiin lähinnä pienelle valikoidulle yleisölle. Hän raivosi huonojen uutisten tuojille, erotti ja nimitti sotilaskomentajia hetken mielijohteesta. Hitler sulkeutui Itä-Preussin ja sittemmin Berliinin bunkkeriinsa, ja heinäkuun 1944 attentaatin jälkeen hän alkoi nimittää poliittisia upseereja valvomaan armeijan päämajoja. Mitä huonommin sota Hitlerin kannalta meni, sitä enemmän hän toimi niin kuin Stalin oli toiminut sodan alkuvaiheessa. Viimeisinä viikkoinaan hän siirteli kuvitteellisia divisioonia kartalla bunkkerissaan ja määräsi petturien teloituksia. Sota vaihtoi vuosidadan kahden suurimman diktaattorin osat ja kuljetti heitä vastakkaisiin suuntiin. 

[Näin oli lausuttu kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen Sarastus-verkkolehdessä 9.5.2023 julkaistussa kirjoituksessa Stalin ja toinen maailmansota, joka on sitaatti miehen kirjasta Stalinin muotokuva.]