Sille, joka oppi elämään systeemissä, se tarjosi lokoisia paikkoja laiskotella, hoitaa keskeisiksi muodostuvia henkilökohtaisia suhteita ja joskus jopa ansaita sievoisia summia rahaa ilman riskiä tai ponnisteluja. Rahalla tosin ei saanut monia asioita, mutta ne voi hoitaa muuten, mikäli kykyjä ja harrastusta liikeni. Oman puutarhansa hoitamiseen keskittyville kyse saattoi olla ihanteellisesta rauhan tyyssijasta, kunhan asian välttämättömät edellytykset oli hoidettu.
Sosialismin kuolema romutti tuon rauhan ja paljasti armottomasti jopa sen mieluisan ja kansaa imartelevan valheen, jonka varassa se oli elänyt ja aina aika ajoin onnitellut itseään omasta erinomaisuudestaan. Jo glasnost oli paha merkki systeemiin hyvin juurtuneille. Siinähän tosiasiassa sanottiin, että koko tarina oli ollut valhetta.
Se oli kuin paavi olisi Pietarinkirkon aukiolla olevalle kansalle kuuluttanut: anteeksi nyt kaikki, olemme puhuneet täyttä roskaa: ei täällä ole mitään taivasta, demokratiaa, oikeutta eikä vaurautta, eikä näillä eväillä tulekaan… Aletaanpa siis opiskella ihan oikeaa demokratiaa ja oikeusvaltiota…
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 16.10.2022 julkaistussa merkinnässä Koko maailman esikuvasta kuilun pohjalle, jossa käsitellään Anna Helteen & Pia Koivusen kirjaa Neuvostoliitto muistoissa ja mielikuvissa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti