On vaikea nähdä, miten kaltaisemme näköaistiin nojaava ja suvullisesti lisääntyvä laji olisi ulkonäkökysymyksissä voinut irtaantua luonnonvalinnan vaikutuksista. Evoluution merkitys koristautumiskäyttäytymiselle ja -normeille on monen yksityiskohdan suhteen avoin kysymys, mutta evoluution ja ihmisluonnon sivuuttaminen ulkonäköä tarkasteltaessa on silti paha erhe. Se suurentaa riskiä, että tutkimuksesta tulee toiveajattelun ohjaamaa tarinointia. Jos ymmärrys ulkonäön evolutiivisesta perustasta puuttuu, tuloksena voi siis olla tässä esiteltyjä keskeneräisiä, testaamattomia ja toiveajattelua muistuttavia poliittisluonteisia hypoteeseja.
Biologian sivuuttaminen ulkonäköaiheessa on itse asiassa niin paha erhe, että sitä on perusteltua pitää tieteen eettisten periaatteiden vastaisena. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje (nro 3) hyvästä tieteellisestä käytännöstä kuuluu: ”Tutkijat ottavat muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat muiden tutkijoiden tekemää työtä ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan.” Tässä väitöstyössä näin ei toimita.
[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 28.4.2022 julkaistussa merkinnässä Ulkonäköpaineet arjessa ja akateemisessa tutkimuksessa.]
Sisäinen kauneus tekee parisuhteen, mutta esikarsinnan tekee ulkonäkö.
VastaaPoistaJuu varmaan näin.
Poista