Haastattelin joskus, noin 25 vuotta sitten jo edesmennyttä elokuvaohjaaja Aleksei Germania, tämän ja vaimonsa käsikirjoittaja Svetlana Karmalitan Pietarin Millionnaja-kadun asunnossa.
Ohimennen Aleksei kertoi tuolloin paitsi Stalinin kuolemaa käsittelevästä uutuuselokuvastaan (=Hrustalov, auto!) myös kuinka hän muistaa lapsuutensa maaliskuun alun päivät 5-6.3.1953:
Isä juoksenteli housusillaan puolialastomana asuntoa ympäri kaksi päivää, hyppeli ilmaan riemusta, soitteli alinomaan tuttavilleen huutaen luuriin suunnilleen näin: Kuulitkos, kuoli se piruparka lopulta, tukehtui kai oksennukseensa, mikä ilon pävä, lihamylly on ohi, lopultkin ohi, otahan ryyppy! Muista kertoa Annalle, kiireesti, en saa häntä kiinni!
Noin siis Aleksein isä, kirjailija Juri German juhli Stalinin loppua. Anna (Ahmatova) oli Jurin tuttu ja myös usein vieraana tuossa samassa asunnossa, jossa Alekseita haastattelin talvisena yönä 1990-luvun lopulla. Aleksei muisti hyvin lapsuudestaan ”Annan kumaraisen mutta ylvään hahmon”
[Näin oli lausuttu Agricola-verkon sivuilla 17.3.2023 julkaistussa Pentti Straniuksen kirjoittamassa tekstissä Anna Ahmatova: elämä, kohtalo ja runous, joka on Anneli Heliön kirjan Anna Ahmatovan elämä kirja-arvostelu.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti