Mutta onko tosiaan niin, että kaikkien neljän ominaisuuden on
täytynyt putkahtaa evoluutiossa ensimmäisille lepakoille loppuun
hiottuina ja samanaikaisesti ollakseen hyödyksi? Eihän nyt toki.
[...]
Entäpä sitten ääntely? Kaikuluotauksessa laaja ääniala ja kova ääni ovat hyödyksi. Kaikilla nisäkkäillä on kuitenkin entuudestaan äänihuulet, joilla ne voivat tuottaa jonkinlaista ääntä. Simppeliin kaikuluotaukseen riittää hyvin pikkunisäkkäiden tyypillinen ääniala (15 ja sadan kilohertsin välillä, eli ihmisen kuuloalueen ylärajalla ja siitä ylöspäin), ja jos kaikuluodattava kohde ei ole kovin kaukana omasta nenästä, ei tarvitse huutaa kovin kovaa. Kantalepakoilla siis luultavasti oli valmiiksi myös riittävät äänielimet. Huonosti huutamiseen sopiva kurkunpääkään ei ole mikään este. Hedelmälepakoiden (Pteropodidae) heimossa on lajeja, jotka kaikuluotaavat naksuttamalla kieltään ja siipiään!
[...]
[Näin oli lausuttu Maija Karalan Erään planeetan ihmeitä -blogissa 5.4.2023 julkaistussa merkinnässä Hölynpölyä Dinosauruspuistossa: miksi kaikuluotaavia eläimiä on, mutta telepaattisia ei?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti