sunnuntai 8. joulukuuta 2019

S Nauhalle tarttui yksitoista minuuttia Hitlerin normaalia puheääntä, mikä oli vallan tavatonta

Lounaan jälkeen Mannerheim, Hitler, Ryti ja kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel vetäytyvät salonkivaunuun luottamukselliseen keskusteluun.

Se poikii maailmansensaation. Hitler oli valvonut visusti, että kaikki äänitteet hänestä ovat lähinnä ennalta harjoiteltua huutoa ja räyhää. Kaukopihan rata-alueella se sääntö saa säröjä.

– Juoksin tämän junan takaa ja heitin avoimesta ikkunasta pakettihyllylle ikkunan yläpuolelle mikrofonin, ja koska kaikki vaunut oli koristeltu koivunoksilla, niin mikrofonia ei voinut nähdä vaunun sisäpuolelta, muisteli Yleisradion insinööri Thor Damen jälkeenpäin.

Toisen version mukaan mikrofoni oli asennettu jo Mikkelissä ennen kuin Hitleristä tiedettiinkään, mutta lopputulos on yhtä historiallinen.

Nauhalle tarttuu yksitoista minuuttia Hitlerin normaalia puheääntä. Monologissaan hän ällistelee Neuvostoliiton sotateollisuuden vahvuutta. Neuvostotankkeja on tuhottu jo 34 000, mutta yhä niitä vain tulee taisteluun.

Toistuvasti Hitler myös selittelee katalaa Ribbentrop-sopimusta, jolla Saksa oli jättänyt Suomen Stalinin kynsiin talvisodassa. Saksa ei olisi kestänyt kahta rintamaa, Hitler vakuuttaa.

Yli 60 vuotta myöhemmin, kun alkuperäinen äänite on löytynyt, saksalaisnäyttelijä Bruno Ganz käyttää sitä opetellessaan Hitlerin puhetyyliä elokuvaan Perikato.

[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 18.5.2019 julkaistussa Jorma Lehtolan kirjoittamassa artikkelissa Kiusallinen yllätysvieras Hitler saapui Suomeen: näin vierailu Mannerheimin syntymäpäivillä sujui.]

[PS. Muistettakoon, että Hitlerin Perikato-elokuvassakin näytetty käsien vapina johtui huumeista.]

2 kommenttia:

  1. Hitlerin käsien vapina on katsottu myös mahdollisiksi Parkinson-oireiksi, joita hänen ahnaasti käyttämänsä huumeet metamfetamiinista lähtien eivät ainakaan helpottaneet.

    Edelleen Hitlerin sodan loppua kohti alati pahenevat raivokohtaukset on tulkittu paljolti stressireaktioiksi:
    Adolfin lähipiiri tiesi kertoa, että 1930-luvulla heille karjuminen ei ollut juurikaan vaarallista, vaan lähinnä paineiden päästelyä.

    Päinvastoin:
    kun Führerin ääni painui kuiskaukseksi ja silmät kapenivat viiruiksi, lähipiiri tiesi nyt olevan mitä suurin syy valita jokainen sana, äänenpaino ja ilme mitä tarkimmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okkei. Hitler siis erosi tässä suhteessa traalilaisesta sontiaismolottajapedosta, sillä tämä ei ole kovin vaarallisella päällä silloin, kun sen suu on tiukkana viivana.

      Onhan parkinsonismikin hyvä selitys. Ikävä vain, ettemme voi saada asiaan koskaan selvyyttä. Kai?

      Poista