On aloitettava naisten ristiriitaisesta suhtautumisesta alistamiseen ja
miesten seksuaaliseen aggressiivisuuteen. Vaikka aikamme
yhteiskunnallinen trendi tuomitsee seksuaalisen aggression ja miehisen
aggression ylipäänsä ja vaikka poliittisesti korrekti asia on sanoa,
että naiset eivät halua tulla millään tasolla alistetuksi, totuus on
monimutkaisempi. Miesten aggressio ja alistaminen ovat aikojen saatossa
olleet naisille sekä uhka että turvallisuuden lähde. Toisaalta nainen ei
ole halunnut joutua aggressiivisen miehen tulilinjalle, toisaalta
heimon aggressiivisin ja vahvin mies on ollut puolisolleen paras turva
ulkoisia uhkia vastaan.
Tästä johtuen naiset edelleen tuntevat vetoa aggressiivisia miehiä
kohtaan, ja alistamisfantasiat ovat naisten yleisimpien
seksifantasioiden joukossa. Naisten romantiikkakirjallisuus on usein
toistanut samaa tarinaa: vahva ja hyökkäävä machomies vie romanttiselta
sankarittarelta jalat alta, ja sankaritar alistuu miehen vietäväksi.
Nykyaikainen versio tästä tarinasta on naisten parissa järisyttävän
suosittu Fifty Shades of Grey, kirjasarja, jonka pohjalta on tehty kolme
elokuvaa. Tarinassa tuikitavallinen nainen ryhtyy sadomasokistisesta
seksistä pitävän miljonäärin leikkikaluksi, ja teoksissa on runsaasti
yksityiskohtaista kuvailua seksiakteista, ja pääparin suhde kuvaillaan
myös muilla tavoin epätasa-arvoiseksi ja alistavaksi. Eli poliittisesti
korrektin narratiivin mukaan naisten tulisi vihata moista tarinaa, mutta
tosielämässä kotirouvat kiihottuneina ahmivat kirjoja ja elokuvia ja
haaveilevat elämästä, jossa heidän kohdalleen osuisi herra Grey.
[Näin oli lausuttu Tuonen joutsen -blogissa 13.9.2019 julkaistussa merkinnässä Handmaid's Tale: pornoa feministiseen makuun, jossa kirjoittaja esittää, että tv-sarja Handmaid's Tale on feministiseen makuun tehtyä kidutuspornoa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti