Helsinki ilman natseja -marssi on yhtä vilpitön kuin PVL:n Kohti vapautta -marssi. Kummankin pääasiallisena funktiona on rinkirunkkaaminen, oman egon buustaaminen ja pyrkimys päästä rähisemään. Antifan "antifasismi" on sitä, että rikotaan paikkoja, pahoinpidellään aivovammaisia ja vedetään piriä.
Sitten, kun poliisi tulee ja estää heitä kivittämästä tarranatseja, he ruikuttavat, miten poliisi on fasisti, kun ei anna edes hakata ihmisiä ja rikkoa paikkoja. Polpo sitä, polpo tätä, vaikka oikeasti sinivuokkoja ei voisi vähempää kiinnostaa näiden kavereiden pseudopolitiikka. Poliisi tahtoisi vain syödä donitsia kyttiksellä.
Muutenki miten pöljää mölytä jotakin "ei natseja Helsinkiin, ei natseja minnekään!" ja kuvitella, että sillä on jotain vaikutusta johonkin. Ei varmasti löydy yhtäkään klanipäätä, joka harkitsee menevänsä marssimaan hakaristilippujen katveeseen, mutta päättääkin jäädä kotiin, koska joukko kirjaimellisesti pelleksi pukeutuneita sosiaalipummeja rääkyy kaljapäissään torilla. Ei siis yhtäkään.
Toisaalta on asiassa hyviäkin puolia. Itsenäisyyspäivä ilman mekkaloita ei tunnu itsenäisyyspäivältä ja saapa poliisi ainakin mahdollisuuden testata uusia joukkojenhallintavälineitä sekä pamppukätensä kestoa.
[Jiri Keronen Facebookissa 5.12.2019. Ulostuloon liittyy Iltalehden uutisartikkeli Onko Helsinki ilman natseja -marssi vilpitön? Tunnukset viittaavat rähisijöihin, jotka oikeuttavat muun muassa väkivallan ja tuhopolttamisen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti