Se alkoi sotakorvauksilla ja neuvostokaupalla. Oli minulle uusi asia,
että idänkaupan säännöt pakottivat suomalaisen teollisuuden tehottomaan
omavaraisuuteen. Vaihtokauppaan kelpaisivat vain tuotteet, joiden
kotimaisuusaste oli korkea. Siksi kaikki piti tehdä itse, vaikka olisi
ollut järkevä käyttää ulkomaisia alihankkijoita ja erikoistua itse
siihen, missä on hyvä. Niin muualla tehtiin.
Idänkaupan seurauksena Suomesta tuli maa, jossa ei kannattanut tehdä
eikä tehty mitään hevosta pienempää. Ruotsi on saattanut maailmalle
monta menestyvää kulutustavarabrändiä ja Suomi halpaa bulkkia. Luulisi,
että näin syrjäisen maan ei logistisista syistä kannattaisi erikoistua
kilohinnaltaan halpaan tuotantoon, jonka kuljettaminen on kallista.
[diminutiivisesti puutarhatontunkuvatukseksi nimittämäni Osmo Soininvaara blogissaan 9.12.2019 julkaisemassaan merkinnässä Wahroosin ”Kuinkas tässä näin kävi?” kannattaa lukea, mutta ei uskoa kaikkea]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti