Kaikilla suomalaisilla on tähän saakka ollut perustuslain turvaama sananvapaus. Olemme vuosien ajan voineet ilmaista itseämme suullisesti ja kirjallisesti. Vuosia sitten kirjoitetut tekstit on tehty korkeimman oikeudellisen säädöksen, perustuslain, suojassa. Nyt vanhojen tekstien laillisuus on joutumassa uuteen puntariin. Mittapuuna käytetään lainsäädäntöä, jota ei ollut olemassakaan nettiin laittamisen aikaan. Yhdistelmä on mieletön.
Vai onko? Riippuu, keneltä kysytään. Jos kysymme keskimääräiseltä tulipunaiselta kulttuurimarxistilta, pitäisikö Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vanhat kirjoitukset julistaa jälkikäteen laittomiksi, ei nyökkäilystä tule loppua.
Politiikan vasen laita tekee jälleen, mitä se on niin monet kerrat valtaan päästyään tehnyt – se pyrkii tekemään omien poliittisten teemojensa vastustamisesta laitonta. Aikamme suurimpia vitsejä on nimittää tällaista toimintaa liberaaliksi tai demokraattiseksi.
Mihin kaikki tämä johtaa?
Vanhaa sanontaa mukaillen: Ensin sinusta vaietaan, sitten nimesi yritetään myrkyttää, sitten hyökätään prosessin avulla, lopuksi joku voittaa.
[päätoimittaja Matias Turkkila 20.11.2019 Suomen uutisissa julkaistussa kolumnissaan Päätoimittajalta: valtakunnansyyttäjä Toiviaisen tulkinnat laillisuusperiaatteen vastaisia – ilmiselvänä tarkoituksena toisinajattelijoiden kampittaminen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti