Suomessa on vain joitakin taloustieteilijöitä, kuten Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta tai talouspolitiikan arviointineuvoston tutkija Allan Seuri, jotka ovat omassa työssään ottaneet riittävän vakavasti kysymyksen, miten taloustieteilijöiden ehdottamille politiikkaratkaisuille on tarkoitus ostaa niiden tarvitsema poliittinen legitimiteetti.
Se, mitä vasemmistolaisuudella tarkoitetaan, ei ole historiallinen vakio. Joskus asiat, jotka vielä äsken miellettiin vasemmistolaisiksi, aletaan mieltää oikeistolaisiksi ja päinvastoin. Niinpä esimerkiksi 1980-luvun Britanniassa vaatimus, että maan tulisi erota EU:sta (silloisesta EEC:stä) oli leimallisesti vasemmistolainen, mutta nykyään oikeistolainen.
Sadan vuoden takaisessa Suomessa taas oikeisto kannatti alkoholin kieltolakia, koska pelkäsi humalassa rettelöiviä vasemmistolaisia työläisiä niin paljon – kun taas nykyään se esittää kaikkien alkoholiin kohdistuvien rajoitusten olevan vasemmistolaista holhousta.
Tai käänteisesti: ”rajat auki ja perustulo kaikille” voisi olla lyhyt tiivistelmä tietyn vasemmistoradikalismin alalajin tärkeimmistä vaatimuksista. Mutta samat kaksi vaatimusta esitti aikoinaan myös esimerkiksi taloustieteilijä Milton Friedman (1912–2006), joka vasemmistoradikaalien mielikuvissa näyttäytyy äärioikeistolaisena hirviönä.
[tietokirjailija ja kääntäjä Tommi Uschanov Ylen sivuilla vuoden 2019 kesäkuussa julkaistussa kolumnissaan Marx ja meemit määrittelevät nykyvasemmiston]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti