Pian 30 täyttävä Noora Vaarala kirjoitti Helsingin Sanomissa "kirjeen nuorelta feministinaiselta". Pysähdyin kohtaan, jossa hän kirjoitti lapsentekohalujani hillitsee eniten ilmastonmuutos. Uutisoinnin pelottamana Vaarala siis kokee, että jättämällä lapsen tekemättä hän torjuu osaltaan ilmastonmuutosta.
Tällainen ajattelu on tunteellista ja suhteetonta. Ne, joiden oikeasti
pitäisi muuttaa asioita, eivät halua sitä tehdä. Suomalaisten
uhrautuminen heidän puolestaan on jaloa, mutta turhaa -- tai ei, se ei
ole edes jaloa, ainoastaan turhaa. Pahinta on, jos uhrautumisesta ei saa
edes hyvää mieltä vaan sitä joutuu katumaan myöhemmin.
Päästöjä pitää vähentää ja jokaisella on oma listansa, mistä pitäisi
aloittaa. Insinöörinäkökulmani on, että karsinta pitäisi aloittaa joko
sieltä, missä päästöt ovat suurimmat tai sieltä, missä ne syntyvät
turhimmista syistä.
Jokaisella on oma listansa: pyöräilijät haluavat lopettaa autoilun,
kaupunkilaiset maanviljelyn, sinkut lastenteon, ilman lemmikkiä olevat
luopua lemmikeistä ja niin edelleen. Oman listani kärjessä on urheilu.
Urheilijoiden, katsojien ja kisaorganisaatioiden lennättäminen ympäri
maapalloa, Formula-kisoista puhumattakaan, on turhaa viihdettä ja siitä
on helppo luopua. Omat lapset ovat paljon merkittävämpiä. He pelastavat
maan, eivät tuhoa sitä. Tähän asti urheilu on ollut pyhä lehmä, johon ei
ole saanut puuttua, mutta nyt tilanne on ehkä muuttumassa ("Urheilu on välinpitämätön ilmastoterroristi - korruptoituneet elostelijat pyörittävät ympäristöorgioita").
[tietokonenörtti Petteri Järvinen havaintoja digimaailmasta -blogissaan 13.10.2018 julkaisemassaan merkinnässä Ilmastonmuutoksen pelko sumentaa järjen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti