S Vasemmistolaisetkin tutkijat kykenevät joskus olemaan kriittisiä

Kirjoittajat itse sanovat projektia esittelevällä videolla olevansa itsekin vasemmistolaisia tutkijoita, ja perustelevat Areo-lehdessä huijausta halulla puhdistaa sinänsä tarpeelliset tieteenalat hölynpölystä, politikoinnista ja kaikenlaisesta humpuukista:

”Jotain on mennyt pieleen yliopistoissa – varsinkin joillain humanististisilla tutkimusaloilla. Lähinnä yhteiskunnallisten kaunojen oikominen on tullut tutkimuksessa totuuden selvittämistä tärkeämmäksi, ellei täysin hallitsevaksi, ja tutkijat painostavat opiskelijoita, muuta henkilökuntaa ja muita laitoksia omaksumaan heidän maailmankuvansa. Tämä maailmankuva ei ole tieteellinen eikä se ole tarkka.”

”Toivomme että tämä (hankkeemme) antaa ihmisille – varsinkin niille, jotka uskovat liberalismiin, kehitykseen, avoimeen tiedonhankintaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen – selkeän syyn katsoa akateemisesta ja aktivistisesta vasemmistosta tulevaa identiteettipolitiikka­hulluutta ja sanoa: ei, en lähde tähän mukaan, eivätkä nämä ihmiset edusta minua.”

Huijausartikkeleiden ujuttaminen akateemisiin journaaleihin ei ole ryhmän omaa keksintöä. Kuuluisin esimerkki on fysiikan professori Alan Sokalin sosiaalitieteiden julkaisu Social Textiin vuonna 1996 kirjoittama hölynpölyartikkeli, jossa hän käyttäen postmodernin tutkimuksen omaksumaa sanastoa ja lähteitä todisteli esimerkiksi että painovoima on sosiaalinen konstruktio eli ihmisten omissa päissään keksimä ilmiö.

Huijausartikkeleita on onnistuttu saamaan myös luonnontieteellisiin julkaisuihin, kuuluisimpana esimerkkinä Discover-lehden bloggaajan kirjoittama biologian alan artikkeli, jossa solun mitokondrioiden tilalla väitettiin olevan Star Warsin midi-chloridianeja, pieniä eliöitä jotka antavat jediritareille voimansa. 

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 5.10.2018 julkaistussa Tuomas Peltomäen ja Juuso Määttäsen kirjoittamassa uutisartikkelissa Kolme tutkijaa kirjoitti uskomattomia hölynpöly­artikkeleita feministisiin julkaisuihin ja sai osan niistä läpi – kysyimme suomalaistutkijoilta, mitä se kertoo feministisen tutkimuksen tasosta.] 

[PS. Täytyy oikein kiittää Helsingin sanomat -lehteä ja ao. toimittajia tästä artikkelista. Se oli perusteellinen ja hauska.]