Joka toisessa EU-politiikkaa käsittelevässä tekstissä tai
keskustelussa viitataan vuoden 2015 siirtolaiskriisiin. Tästä huolimatta
itse asiaan ei tartuta. Emme ole valmiita tutkimaan ongelman taustoja,
emme ole valmiita kysymään miksi siihen ei valmistauduttu vaikka se oli
ennalta tiedossa. Täysin saman voisi todeta vuoden 2008 talouskriisistä.
Nämä molemmat aiheuttivat huomattavia inhimillisiä haasteita ja
inhimilliset haasteet ovat omiaan vaikuttamaan äänestyskäyttäytymiseen.
Aivan liian moni journalisti ja päättäjä kiirehti työntämään päänsä
pensaaseen jo vuosia sitten, vaan kun siitä pusikosta ei ole jäljellä
enää juuriakaan. Toimenpide näyttää tätä nykyä melko nololta.
Jos persut tarjoavat vastuuttomia ehdotuksia ja tekevät vastuutonta
politiikkaa, he tekevät sen kuitenkin kansan mandaatilla. Paraskaan
toimittaja ei voi estää kansaa äänestämästä väärin. Näin ollen esitetyt
ongelmat on vain paras nostaa pöydälle ilman aatelatausta ja lähteä
etsimään sellaisia ratkaisuja joista ei mene aamukahvi väärään kurkkuun.
Annan yhden vinkin alkuun: älkää ehdottako mahdottomia. Tiedän, että se
on paljon vaadittu.
[pörrökorvainen ja kerubinkasvoinen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 28.7.2017 julkaisemassaan merkinnässä Aamulehti etsii persujen todellisia motiiveja]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti