Väestöä on tänne vyörynyt yli työvoiman tarpeen, eikä suinkaan sellaista
väestöä, jolla vastattaisiin minkäänlaiseen työvoiman vajeeseen.
Politiikan piirissä maahanmuuttoa on jo vuosikaudet pyritty
perustelemaan tulevalla työvoiman tarpeella, työvoimapulalla, mutta
eivät tämänhetkiset aktiivimallit erityisemmin työvoimapulaan viittaa.
Jos ei olisi työpaikkapulaa, merkittävä osa väestöstä ei olisi ehtinyt
muuttumaan pitkäaikaistyöttömiksi, eikä maahanmuuttajataustaisten
työllisyysaste järin korkea ole. Siis hyväntekeväisyydestä on
humanitaarisessa maahanmuutossa kyse, vaikka moni poliitikko onkin
pyrkinyt puhumaan työvoimapoliittisista merkityksistä. Kotimaisen
reservityövoiman vähäisimmästäkin työttömyysturvasta leikataan, kun
haetaan säästöä siihen, että tänne muualta työttömiksi tulleetkin
saadaan elätettyä ja pidettyä tyytyväisinä/rauhallisina. Toki tarkoitus
oletettavasti on hyödyntää maahanmuuttajia työvoimapolitikoinnissa nyt
kotouttamisen nimikkeellä, mutta vain ja ainoastaan palkkojen alas
ajamiseen, mikäli aletaan polkemaan työehtosopimusten mukaisia palkkoja.
[Anne Lempinen blogissaan vuosi sitten 4.1.2018 julkaisemassaan merkinnässä Kenen kannattaa huolestua ilmais- ja halpatyösysteemien aikana]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti