Joulua edeltävinä viikkoina kaikkien natsijohtajien toimet joutuivat vuorotellen oikeuden puitavaksi.
Oman nahkansa pelastamiseksi he kielsivät nyt ne henkilöt ja aatteet, joille he vähän aikaa sitten olivat kumartaneet. Göring oli vimmoissaan.
Kun todistamaan kutsuttiin yksi itärintaman kovanahkaisimmista upseereista, SS-kenraali Erich von dem Bach-Zelewski, Göring ei pystynyt enää pidättelemään itseään.
Bach-Zelewski oli nimittäin hankkinut itselleen syytesuojan lupautumalla todistamaan entisiä esimiehiään vastaan.
Hän väitti todistajanlausunnossaan, että oli pysynyt asemassaan vain siksi, ettei siihen olisi nimitetty jotakuta toista, julmempaa miestä.
Lisäksi hän ilmoitti yleisölle, että julmuudet olivat ”looginen seuraus ideologiastamme”.
Göring räjähti. ”Sika. Kirottu petturi”, hän karjui niin, että sylki roiskui. Purkauksen vuoksi häneltä pidätettiin viikon tupakka-annos, mutta rangaistus ei saanut häntä vaikenemaan.
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla 22.10.2018 julkaistussa Else Christensenin kirjoittamassa artikkelissa Nürnbergin oikeudenkäynti: Göring viihtyi parrasvaloissa.]
[I PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani kirjoitukseni Mitä mieltä olen kansallissosialismista.]
[II PS. Tuo Bach-Zelewski oli hirviö, mutta hän tunnusti sentään natsien hirmuteot omikseen. Mieluummin hyväksyisin sellaiset hirviöt kuin epärehelliset. Hermann Göring taas tässä syyllistyi suureen epärehellisyyteen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti