En halua, että minut pakotetaan käyttämään huivia tai burkhaa. Iranin
laki pakollisesta huivin käytöstä on mielestäni loukkaus
perustavanlaatuisia ihmisoikeuksiani kohtaan, mukaan luettuna oikeuteni
ilmaisunvapauteen ja mielipiteen- ja uskonnonvapauteen. Tässä tilanteessa ainoa keino suojella omia oikeuksiani on jättää menemättä Iraniin.
[Intian viidenneksi paras shakinpelaaja Soumya Swaminathan tuhmasti ja epäislamilaisesti siitä, että hän ei suostu huivi päässä edustamaan maataan Iranissa heinäkuussa järjestettävissä shakin aasianmestaruuskisoissa, Iltalehdessä 15.6.2018 julkaistun Anni Huttusen kirjoittaman uutisartikkelin Mitä yhteistä on shakilla, Iranin huivipakolla ja ihmisoikeuksilla? Kyseessä on yhden naisen voimakas protesti vapauden puolesta mukaan. Ja asia mainitaan myös englanninkielisessä Wikipediassa. Alun perin kisat oli ollut tarkoitus järjestää Bangladeshissa, jossa ei ole tällä hetkellä voimassa lakiin perustuvaa huivinkäyttöpakkoa naisille.]
[PS. Suomen epävirallisen valtionuskonnon monikulturismin mukaan sananvapauden bysanttilaista laajempi kannattaminen on pahaa äärioikeistolaisuutta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti