S Ihminen kestää mitä tahansa – paitsi suurta hyvinvointia

Onko mahdollista, että olemme ulosmitanneet hyvinvoinnista kaiken onnellisuuden, jonka siitä voi saada?

Hyvinvoinnin arki ainakin näyttää monella tapaa ristiriitaiselta.

Enää ei nähdä nälkää. Ennen rikkaat olivat lihavia ja köyhät laihoja. Nyt köyhät erottaa siitä, että heillä on painonhallintaongelmia ja lihavuudesta johtuvia terveysongelmia.

Samaan aikaan sekä köyhiä että rikkaita uhkaavat uudet elintasosairaudet.

Sairaanhoito on parempaa kuin koskaan, mutta masennus ja mielenterveysongelmat valtaavat alaa.

Ihmiset ovat vapaampia kuin koskaan. Parisuhteet solmitaan vapaaehtoisesti molemminpuolisesta rakkaudesta. Silti yksinäisyys ja ihmissuhdeongelmat rehottavat ja väki haikailee yhteisöllisyyden perään.

Tulkinnoista ollaan erimielisiä.

Esimerkiksi masennuksen suhteen kiistellään siitä, onko kyse taudin lisääntymisestä vai diagnoosien tarkentumisesta.

Tuntuu siltä, että aina kun onnesta saa otteen, se luiskahtaa käsistä pois kuin märkä saippua.

Professori Ojanen sanoo, että juuri näin näkyy se, että halumme laajenevat ja alkavat muuttua uusiksi tarpeiksi. Kehityksen myötä odotuksemme alkavat kasvaa.

Monet tutkijat pohtivat nyt, ollaanko kehittyneiden yhteiskuntien onnellisuudessa tultu tasolle, josta ylemmäs – ainakaan yhteiskunnan toimin – ei voi päästä.

– Alan kallistua tälle kannalle, Ojanen sanoo.

– Voi olla, että esimerkiksi tasa-arvossa päästään vielä eteenpäin, mutta lisääntyvästä vauraudesta emme varmaan enää tule onnellisemmaksi. Sitä paitsi sitä vaurautta pitäisi tasoittaa länsimaiden ulkopuolelle. 

[Näin oli lausuttu Harri Palmolahden kirjoittamassa Ylen sivuilla 18.3.2018 julkaistussa artikkelissa Suomi on jo niin rikas, ettei raha enää tuo lisää onnea – onnellisuusprofessorin mukaan meidän pitää nyt keskittyä vaurauden jakamiseen sen haalimisen sijaan, jossa käsitellään psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen näkemyksiä onnellisuudesta nyky-yhteiskunnassa.]