perjantai 29. kesäkuuta 2018

S Mikä kaikki on työtä?

1800-luvulla elänyt anarkisti Mihail Bakunin kirjoitti siitä, kuinka yhteiskunnan erilaisten tehtävien samaistaminen yhden työn kategorian alaisuuteen kätkee niihin sisältyvät laadulliset erot ja valta-asetelmat. On ongelmallista, jos esimerkiksi kuningas sanoo tekevänsä työtä. Tällöin kuninkaan ja tehdastyöläisen erilaiset asemat eivät hahmotu yhtä kirkkaalla tavalla kuin silloin, jos sanottaisiin, että kuningas ei tee työtä vaan hallitsee.

Modernissa yhteiskunnassa hyvin erilaisia aktiviteetteja kutsutaan työksi. Pääministeri, yliopistotutkija, siivooja, puuseppä ja tehdastyöläinen tekevät kaikki työtä. Tällainen ajatus työstä hyvin laajana kategoriana ei kuitenkaan ole ikuinen. Työtä ei ole aina ja kaikkialla ymmärretty samalla tavoin. Monissa yhteiskunnissa on ajateltu, että tietyissä yhteiskunnallisissa asemissa ihmiset ovat vapaita työstä. Nyky-Suomessa taas kaikki presidenttiä myöten ovat tekevinään töitä — paitsi työttömät, joihin yhteisön syyttävä sormi kohdistuu. 

Antiikin ajan kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa työntekoa sen sijaan halveksuttiin. Erityisesti ruumiilliseen työhön suhtauduttiin kielteisesti. Ajateltiin, että työ fyysisenä välttämättömyytenä alentaa ihmisen eläimen tasolle. Varsinaisesta ruumiillisesta työstä erotettiin ammattitaitoa vaativa valmistaminen, jota ei koettu aivan yhtä häpeällisenä. Hopeakaivoksissa työskentelevien orjien ja taidokkaita käsitöitä tekevien kaupunkilaisten aktiviteettien asettaminen saman käsitteellisen kategorian alaisuuteen olisi tuntunut aikalaisista oudolta. Kokonaan työhön liittyvien käsitteiden ulkopuolelle jäivät niin poliittinen toiminta kuin oppineisuuden harjoittaminen. Kuten monille peruskoululaisille kerrotaan, sanan koulu etymologiset juuret johtavat muinaiskreikan sanaan skholḗ, joka tarkoitti vapaa-aikaa. 

[Näin oli lausuttu Juuso Koposen kirjoittamassa Antroblogissa 7.3.2018 julkaistussa kirjoituksessa Työ ihmissielun kirouksena.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti