Viinaa kului vaihtelevasti. Parikymppisenä kirjailija joi köyhyyttään jopa suhteellisen vähän. Myöhemminkin alkoholia meni ylioppilaiden keskitasoon nähden normaalin verran, mikä tosin oli aika paljon.
Myöhemmällä iällä alkoivat ryyppyputket.
– Viimeisinä vuosinaan hän pääsi aika syvälle. Kivi teki juomaretkiä, joi monta päivää putkeen. Ennen kuolemaansa hän ehti nähdä myös pikku-ukkoja ja kokea jonkinlaisen deliriumin.
Siitä ei enää noustu.
– Jos paino on ehkä 50 kiloa ja aina juo tyhjään vatsaan väkeviä kämpässä, jossa joutuu käyttämään viisiä sukkia päällekkäin, ja samaan aikaan kärsii lavantaudista ja on hajalla unettomuudesta, niin pienikin juominen näkyy. Sitä hyvin helposti häpäisee itsensä, Keskisarja analysoi.
Maaseudulta kotoisin olevan Kiven kännisekoilut huomattiin myös Helsingissä.
– Kun kaupungissa on noin 30 000 asukasta, joista muutama sata on tekemisissä suomenkielisen kulttuurin kanssa, niin yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä. Viesti leviää.
[Näin oli lausuttu Mattias Mattilan kirjoittamassa Ylen sivuilla 29.4.2018 julkaistussa artikkelissa Historioitsija
Teemu Keskisarja havahtui suomen kielen rappiotilaan viimeistellessään
Aleksis Kiven elämäkertaa: "Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla".]
[I PS. Teemu Keskisarjan Aleksis Kivi -elämäkerta 'Saapasnahkatorni' julkaistaan elo–syyskuussa Herran vuonna 2018.]
[II PS. Pikku-ukkojen näkemisestä minulle tulee mieleen entinen hyvä tuttuni, josta käytän toisessa blogissani salanimeä Vitus Pullo. Pullon ongelma oli erilainen kuin Aleksis Kivellä kuitenkin. Hän nimittäin alkoi nähdä pikkuakkoja ja -ukkoja jo nuorena. Ja koska hän lääkitsi niitä pois alkoholilla, hän ennen pitkää alkoholisoitui.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti