On luonnollista, että miesten kesken vallitsee silkka välinpitämättömyys, mutta naisten kesken kyse on vihollisuudesta. Tämä johtuu kenties siitä, että odium figulinum [ammattikateus] rajoittuu miesten tapauksessa arkipäiväisiin liiketoimiin, mutta naisten kohdalla hallitsee koko sukupuolta; heilllä kun on vain yksi liiketoimi. Jo kadulla tavatessaan he katselevat toisiaan kuin guelfit ja ghibelliinit. On myös päivänselvää, että kun kaksi naista ensimmäisen kerran tutustuvat toisiinsa, he ovat pidättyväisempiä ja teennäisempiä kuin kaksi miestä vastaavassa tilanteessa.Tämä naisten piilevä antagonismi käy ilmi työpaikoilla. Niinpä Allison Gabriel, johtamisen ja organisaation tutkimuksen apulaisprofessori Arizonan yliopiston yritysjohtajacollegesta, on äskettäisessä miesten ja naisten työpaikkakäyttäytymistä koskevassa tutkimuksessaan ”löytänyt pätevää todistusaineistoa siitä, että naiset saavat osakseen enemmän epäkohteliaisuutta naispuolisilta kuin miespuolisilta työtovereiltaan. (…) [Naiset] ovat töykeämpiä toisilleen kuin miehille tai kuin miehet ovat heille.” Ja mitä itsevarmempia naiset ovat, sitä karkeammin muut naiset kohtelevat heitä. Feministit yllyttävät alituiseen naisia olemaan ”vahvoja ja itsenäisiä”, mutta suurin este tiellä tähän tavoitteeseen ovat toiset naiset.
[Christopher De Groot Sarastus-verkkolehdessä 25.5.2018 julkaistussa kirjoituksessaan Lisää huonoja uutisia feministeille. Jonka on kääntänyt suomeksi kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti