S Detransitio takaisin naiseksi

Detransitio takaisin naiseksi on tuntunut pääasiassa erittäin helpottavalta. Kun ensimmäisen kerran laitoin mekon päälleni ja totesin itselleni, että nyt olen nainen, niin tunsin pelkkää helpotusta, sillä nyt olen viimein lakannut valehtelemasta. Alkuun sain lähes päivittäisiä pakokauhuun asti meneviä ahdistuskohtauksia, kun vanha tuttu dysforia iski silmille oikein kunnon voimalla. Olin jo ehtinyt unohtaa näiden miespuvussa viettämieni vuosien aikana, että miltä dysforia voi tuntua, ja dysforia iski minua naamaan kuin rautainen nyrkki. Opin kuitenkin yllättävän nopeasti käsittelemään noita tuntemuksia ja etenkin siksi, että en enää antanut niille valtaa. Koska silmäni olivat avautuneet, niin en enää voinut paeta harhoihini ja sulkea todellisuutta pois mielestäni. Minulla ei enää ollut sitä mahdollisuutta, että pakenisin kehoani tai sukupuoltani transsukupuolisuuden tai sukupuolenvaihdoksen ajattelemiseen. Se tie oli jo käyty loppuun asti. Kyse on nimenomaan pakenemisesta. Pakokauhun tilalle tuli pikkuhiljaa pelkkä helpotus, kun huomasin, miten uskomattoman huojentavalta tuntuu se, etten teeskentele enää mitään. Tajusin esimerkiksi jo ekalla reissullani naisten julkiseen vessaan, ettei minun tarvitse enää murehtia sellaisista pikkujutuista, kuten että miltä kuulostan käydessäni vessassa. Koska minulla ei ole miehen vermeitä, niin en miestenvessassa kuulosta siltä, miltä pitäisi, ja julkisista vessoista olikin muodostunut minulle painajainen. Erityisesti sellaisista, joissa on pahviset seinät koppien välillä, sillä viereisen kopin jamppa kuulee jokaisen pisarankin putoamisen. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tuo oli oikeasti ahdistavaa ja olin onneni kukkuloilla, kun naistenvessassa sain suhistella menemään täysin vapaasti ilman mitään peittelyä tai kuumotusta.

[Näin oli lausuttu Musta orkidea -blogissa 23.3.2018 julkaistussa merkinnässä Musta orkidea eli helvettiin ja takaisin. Ao. blogin pitäjä oli siis syntymälahjanaan saanut naisen ulkoiset sukupuoliset tuntomerkit. Myöhemmin hän koki asian vuoksi kehodysforiaa eli oli kokenut olevansa vääränsukupuolisessa kehossa. Hän meni sitten nk. sukupuolenkorjaushoitoihin, joihin kuului leikkauksiakin. Ja nyt on sitten lopulta todennut olevansa oikeasti vain lesbo. Koko tämän bloginsa olemassaolon ajan hän on kuitenkin tuonut siinä esiin konservatiivisia ajatuksia transsukupuolisuuteen ja sukupuolisuusvähemmistöliikkeeseen liittyen.]

[PS. Nykyään näyttää Musta orkidea -blogi olevan vain kutsuttujen lukijoiden nähtävissä.]