Omien subjektiivisten muistikuvieni mukaan vanha hesari oli sangen monipuolista ainesta tarjoava foorumi, jossa samaan aikaan saattoi olla sekä neuvostoliittolaisten kolumnistien yleensä varsin tasapaksuja jaarituksia, että Jaakko Okkerin hykerryttävän kirpeitä sivalluksia kaikille suomettumisen apostoleille.
Kari Suomalainen ei kumarrellut ketään ja, kuten hän itse piirroksessaan kertoi, kukaan ei häntä yrittänytkään komennella tai edes antaa ohjeita.
Moniarvoiseen lehteen kuuluivat myös Seppo Heikinheimon musiikkiarvostelut, joka kyllä joskus olivat niin hävyttömiä, että lukijaa vallan kauhistutti. Kirjallisuuden puolella Pekka Tarkka oli erinomainen klassikkojen tuntija, jos myöskin selvästi kantaa ottava kirjoittaja.
Kaiken kaikkiaan muistan, että lehdestä sai nimenomaan moniarvoisuuden vaikutelman. Mikäli siellä joskus, eikä niin harvoinkaan, oli joku neuvostokommunismia mielistelevä artikkeli, löytyi sille kyllä varmasti myös vastapaino.
[professori Timo Vihavainen blogissaan 16.4.2018 julkaisemassaan merkinnässä Suomen vaikutusvaltaisin mies,
jossa hän käsittelee Helsingin sanomat -lehteä ja sen historiaa sekä
Aleksi Mainion kirjoittamaa juuri julkaistua tietokirjaa 'Suomen
vaikutusvaltaisin mies'. Niin, ja kirjan nimihenkilö on Aatos Erkko,
joka aikoinaan omisti lehden.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti