[...]En muista tavanneeni ketään, jonka mielestä kansakunta olisi jotakin sellaista ikuisiksi ajoiksi annettua, pyhää ja muuttumatonta, jota olisi kaikin keinoin suojeltava ulkoisilta vaikutuksilta.
Jostakin syystä tällaista olkiukkoa näyttävät sentään jotkut pystyttävän ja nostavat sitä yhä uudelleen esille. Suomalaistakin nationalismia pidetään näemmä lähes rikollisena tai ainakin vaarallisena. Näyttää myös siltä, että samoin kuin Stalin aikoinaan, haluavat monet nytkin kansakuntien sulautumista. Se, miten tätä edesautetaan, ei tietysti ole kenellekään salaisuus.
Muuan keino tämän asian edesauttamiseksi näyttää olevan kieltää tiettyjen asioiden olemassaolo ja sen perusteella jopa niiden tutkiminen ja olettaa että kyseessä ovat aksiomaattiset totuudet, joiden merkitys tai paremminkin sen puute on ilman muuta jo tiedossa eikä tutkimus voi siihen mitään lisätä.
Tämä tuo mieleen katolisen kirkon asenteen astronomian tutkimiseen: miksi uskoa pikemmin omaa vajavaista havaintoa kuin pyhää raamattua? Tokihan piru voi kaukoputkesta näyttää katsojalle mitä haluaa. Jos hylkäämme uskonnon auktoriteetin, olemme loputtomien erehdysten tiellä…
[Timo Vihavainen blogissaan 3.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Kansanluonne ja luonteeton kansa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti