Nyt olemme tilanteessa, jossa emme voi tietää edes sitä, millaisia kärsimyksiä uhripääomalla ratsastava vähemmistön edustaja voi kärsiä lapsensa tukan kehumisesta. Asia on omaksuttava ilmoituksella. Ehkä tuo asia hyvinkin on niin tärkeä, että suuren enemmistön on sen takia muutettava sekä käyttäytymistään että ajatteluaan?
Entä mitä saamme toivoa? Voisimmeko toivoa vaikkapa sitä, että vähemmistöjäkin edustavat ruikuttajat otettaisiin yhteiskunnassa huomioon vain samalla tavalla kuin vastaavat enemmistön edustajat, eli siis ilman mitään erityiskohtelua?
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 14.8.2024 julkaistussa merkinnässä Hän syyttää.]
[Vihavaisen kanta tässä on täysin liberaalin | demokratian mukainen. Modernit uuskonservatiivit taas ovat vain uuskonservatiiveja.]
Mikäli kansakunnan suuri enemistö ei tällaista menoa halua, se osoittaa sen seuraavissa parlamenttivaleissa valitsemalla sellaisia edustajia, jotka muuttavat menon toisenlaiseksi.
VastaaPoistaMikäli kansan suuri enemmistö ei niin tee, se hyväksyy tällaisen menon.
Aivan!
Poista