Jos Lenin ja Stalin olisivat olleet natseja, heitä pidettäisiin vasemmistopiireissä brutaaleina ihmispaholaisina, jollaisia he olivatkin. Sama pätee toisin päin: jos kansallissosialistit olisivat olleet toisessa maailmansodassa voittajien joukossa, heidän rikoksiaan ihmisyyttä vastaan katsottaisiin nyt monessa aatenurkkauksessa sormien läpi ja heitä palvottaisiin ja ihailtaisiin. Natsismista löydettäisiin yliopistoilla ja tiedotusvälineissä paljon hyvää, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tuloerojen tasaamista, työväen olojen parantamista, yhteisöllisyyttä, eläinten oikeuksien, kasvissyönnin ja luomuviljelyn edistämistä, terveiden elämäntapojen korostamista ja luonnonsuojelumyönteisyyttä. Natsismiin sisältyi oikeasti kaikkea tätä, mutta siitä ei juuri kukaan puhu, varsinkaan vihreät.
[Näin oli lausuttu Jussi K. Niemelän blogissa 19.6.2024 julkaistussa merkinnässä Valtakunnassa ei kaikki hyvin, joka on arvio Sampsa Rydmanin teoksesta Valtakunta ‒ Vaihtoehtoinen historia.]
[PS. Väestöhistorian tutkijana Lapin yliopistossa toiminut Aslak Aikio oli joitakin vuosia sitten kirjoittanut artikkelin, jossa toi esiin sen, kuinka suuressa määrin Hitlerin Saksa oli kannattanut vihreään aatteeseenkin kuuluvia eläinten oikeuksia. Liberalismiwikin artikkelissa kerrotaan natsi-Saksan edistyksellisyydestä laajemminkin.]
Stalinismi ja hitlerismi olivat käytännön toteutuksina niin suurissa määrin toistensa kaltaista, että setä Josifin oli määrättävä NKP:n AgitProp-osasto massiiviseen harhautusoperatioon:
VastaaPoistaesittämään hitlerismi muka äärioikeistona, täydellisenä vastakohtana stalinismille.
Ja hyvinpä on onnistunut, lienee alansa ylittämätön ykkössuoritus!
Kyllä. Voiko joku vielä väittää, ettei propaganda voi toimia!!?
PoistaJoku saksalainen viisas oli aikoinaan lausunut, että kommunisti voi kääntyä kansallissosialistiksi ja kansallissosialisti kommunistiksi, mutta sosialidemokraatti ei voi ryhtyä kummaksikaan, eikä kumpikaan sosialidemokraatiksi. Muistaakseni.
Olisiko ollut der Adolf itse?
PoistaAvainsana on joka tapauksessa demokratia, joka loistaa poissaolollaan niin kansallissosialismissa kuin kommunismissa.
Jos se oli ollut Aatu itse, niin häntä en henkilökohtaisesti pitäisi viisaana. Jos jotain hänessä voisin ihailla, niin hänen erinomaista muistiaan ja diletanttiudestaan huolimatta kohtuullista silmäänsä strategisille mahdollisuuksille. Hänen muistinsa kyllä heikkeni vuonna 1936 alkaneen huumeidenkäytönsä vuoksi ennen pitkää. Ja hänestä tuli sotilaallisen strategian kysymyksissä yhä enemmän dogmaatikko. Tämäkin johtui luultavasti huumeidenkäytöstä. Hänen vastaparinsa Itä-Euroopassa, entinen liittolaisensa Stalin, taas muuttui sotilasasioissa yhä epäjäykemmäksi. Neuvostoliitto tosin loppuun saakka silti osasi tuhlata sotilaidensa henkiä piittaamattomasti.
Poista